Kalla
//Kirjoittaja: Auroora
//Erakko | Eloklaanin leiri
Kalla istui Eloklaanin leirissä. Miten hän oli tänne päätynyt? Sitä Kalla pohti itsekin, sillä kaikki oli tuntunut tapahtuvan kovin nopeasti. Toinen klaanikissa oli näyttänyt kuolevan taistelussa kettua vastaan, mutta sitten hän olikin ponnistanut takaisin ylös. Kalla oli saanut kuulla, että tämä oli Eloklaanin päällikkö Mesitähti. Eloklaani taas oli yksi metsän klaaneista. Kaksikko oli tuonut hänet leiriinsä vieraaksi, ja nyt Kalla istui jossain leirin reunalla tietämättä oikein miten päin hänen pitäisi olla.
Tapauksesta oli kulunut jo pari päivää. Hänen asemansa tuntui edelleen epävarmalta: Kalla oli heidän vieraanaan, mutta hän ei ollut ollenkaan varma, voisiko oikeastaan luottaa näihin kissoihin. Hän ei myöskään tiennyt, voisivatko he luottaa häneen, mikä olisi erittäin suuri kapula hänen rattaisiinsa. Kalla nimittäin suunnitteli liittyvänsä Eloklaanin joukkoihin, mutta hän ei tiennyt, olisiko se luottamuksen puuttuessa mahdollista.
Hän oli nämä pari päivää vain seuraillut klaanin tapahtumia kaikessa hiljaisuudessa. Tarkkailemalla ympäristöään hän oli jo oppinut paljon. Pitkin päivää kissat lähtivät leiristä pieninä joukkoina, jotka lähetti aina yksi tietty kissa. Jotkut kissajoukoista palasivat mukanaan saalista, toiset eivät. Klaanissa oli myös nuorempia jäseniä, joiden velvollisuudet eivät vaikuttaneet aivan samanlaisilta kuin täysi-ikäisten. Lisäksi Eloklaanin riveistä löytyi pentuja ja heidän hoitajiaan sekä vanhuksia, jotka kaikki oli ilmeisesti vapautettu klaanin velvollisuuksista.
Kalla kuitenkin paloi halusta tietää lisää. Hänen mielensä oli täynnä kysymyksiä, joihin hän ei itse pelkillä omilla päätelmillään kyennyt tarjoamaan vastausta. Kallan olisi puhuttava jollekin.
Vähän matkan päässä itsestään hän huomasi erään mutavalkoisen kissan. Naaraan väritys oli sen verran epätavallinen, että hän erottui helposti joukosta – tässä auttoi myös hänen töpöhäntänsä. Kalla oli siis pannut kissan merkille klaania tarkkaillessaan, ja tarkkailuissaan hän oli tullut siihen tulokseen, että kissa vaikutti melko ystävälliseltä. Hän voisi kysäistä tältä varmasti pari kysymystä. Hän viritti kasvoilleen pienen hymyn ja asteli kissan luo.
”Anteeksi, en kai häiritse?” hän kysyi kohteliaasti antaen tälle klaanikissalle tilaisuuden torjua hänen seuransa. ”Olen Kalla. Olen vierailemassa klaanissanne, mutta minun on pakko myöntää, että olen kovin hämmentynyt monista asioista.”
//Kuutamo?
