Kalla
//Kirjoittaja: Auroora
//Erakko | Klaanien lähialueet
Kalla oli vieläkin hiukan pöllämystynyt tapaamisestaan kaksijalkojen kanssa, kun aurinko läheni huippuaan. Hän oli kulkenut taukoamatta aamusta asti katsellen, miten hirviöt juoksivat hänet ohitseen ukkospolulla. Ne kulkivat edelleen Kallan tulosuuntaa kohti, mikä oli hyvä merkki: hän oli edelleen kulkemassa oikeaan suuntaan.
Kalla pani merkille, että kaksijalkojen pesät olivat alkaneet toden teolla madaltua. Siinä missä hänen kotiseuduillaan pesä ylettyivät taivaisiin asti, niin korkealle, etteivät linnutkaan jaksaneet lentää niiden päälle, täällä pesät olivat korkeimmillaan vain muutama kerrosta. Kalla huomasi pitävänsä tästä ympäristöstä enemmän. Se ei tuntunut yhtä uhkaavalta ja luotaantyöntävältä. Hän näki tässä ympäristössä paremmin ympärilleen, kun kapeiden kujien sijasta rakennuksia erottivat leveämmät tiet. Lisäksi ilma tuntui olevan täällä raikkaampaa.
Jos metsä oli kaksijalkalan vastakohta, oli Kallalla selvästi oikea suunta.
Aurinkohuipun aikaan hän pysähtyi erään kaksijalkojen rakennuksen viereen ja latki janoonsa johonkin ämpäriin kertynyttä sadevettä. Peilikuvaansa tuijottaessaan naaras tajusi, ettei ollut sukinut turkkiaan hetkeen oltuaan liian keskittynyt matkaamiseensa. Hän istuutui siis aurinkoiselle paikalle ja alkoi peseytyä.
Tämä rakennelma oli muista poikkeava ja oudon muotoinen. Kalla oli nähnyt sellaisen vain kerran: niitä ei ollut hänen kotikulmillaan monia. Täällä oli paljon tilaa, mikä oli ymmärrettävää, sillä selvästi koko rakennelma oli kyhätty hirviöitä varten. Niitä käyskenteli lähistöllä eri muotoisina ja kokoisina, osa kaksijalkojen kanssa tai ilman. Jotkut seisoskelivat suuren katoksen alla, missä kaksijalat ilmeisesti syöttivät hirviöille jotain. Kalla oli tosin kuvitellut, että hirviöiden suut olivat aivan eri päässä.
Kalla seurasi kiinnostuneena, miten suuremman kaksijalkalan suunnalta juoksi hirviö, joka kantoi selässään suuria säkkejä. Kalla ei ollut koskaan nähnyt hirviön kantavan mitään, vaikka olikin nähnyt hyvin monentyyppisiä hirviöitä. Hän oli nähnyt pitkulaisia hirviöitä, joiden sisään mahtui monen monta kaksijalkaa, sekä sellaisia hirviöitä, joilla oli vain kaksi jalkaa. Koskaan hän ei kuitenkaan ollut nähnyt hirviön tekevän muuta kuin juoksevan. Tämä kuitenkin osoitti hyötynsä kaksijalalleen kantamalla tavaraa.
Säkkejä kantava hirviö tepasteli myös katoksen alle. Sen sisältä astui esiin iäkkään oloinen kaksijalkakolli, jonka kasvojen karvat olivat jo harmaantuneet. Se asteli muiden kaksijalkojen tapaan jonkin tolpan ääreen ja pian palasi hirviönsä luo kädessään se kummallinen esine, jolla kaksijalat syöttivät hirviöitä.
Kaksikkoa katsellessaan Kalla sai yllättäen idean, joka tuntui yhtä aikaa sekä tyhmältä että nerokkaalta. Tämä hirviö oli suuntaamassa kaksijalkalasta pois, eli Kallan menosuuntaan. Näytti siltä, että sen selän päältä säkkien keskeltä löytyisi kissan mentävä aukko. Musta naaras pudisteli päätään. Ei, hirviöt eivät ehkä yleensä kiinnostuneet kissoista, mutta niiden lähestyminen oli silti riskialtista hommaa. Hän oli kyllä nähnyt koirien usein matkustavan kaksijalkojensa kanssa hirviöiden sisällä, ja kerran kotikissankin… Silti naaras suhtautui ideaansa skeptisesti.
Kyseinen idea oli, että hän hyppäisi tuon hirviön selälle ja antaisi sen kuljettaa häntä eteenpäin jonkin matkaa. Hänen matkan teosta kipeytyneet koipensa saisivat hetken levätä. Sitä paitsi hirviö kulki niin nopeasti, että siinä ajassa, mikä Kallalla oli kestänyt vaeltaa tänne asti, olisi hirviö kerennyt kulkea saman matkan kymmeniä kertoja. Tuntuisi hölmöltä olla vähintäänkin harkitsematta tätä mahdollisuutta.
Pitkän harkinnan jälkeen Kalla päätti ottaa riskin. Hän ei ollut mikään pelkuri, eikä varmasti antaisi tällaisen mahdollisuuden lipua saavuttamattomiin. Kun kaksijalka astui takaisin hirviön sisään, tuli Kallalle kiire. Hän säntäsi hirviön luo ja loikkasi sen selälle, ja samalla hetkellä se jo heräsi murahtaen. Kalla kiirehti säkkien sekaan piiloon ja tarttui yhteen kynsillään kiinni siltä varalta, että hirviö olisi heti lähtenyt juoksemaan täyttä laukkaa. Hirviön liikkeet olivat kuitenkin yllättävän hitaat sen selän päältä katsottuna ja Kalla pysyi hyvin kyydissä.
Kallan helpotukseksi hirviö kääntyi oikeaan suuntaan. Se kiihdytti askeliaan, kunnes juoksi jo niin kovaa, että tuuli ujelsi Kallan korvissa säkkienkin keskellä. Kun musta naaras tunsi olonsa tarpeeksi turvalliseksi ja varmaksi hirviön kyydissä, hän pujotteli säkkien lomasta katselemaan maisemia hirviön olan yli. Tietenkin hänen oli pidettävä huolta siitä, että hirviö jatkaisi kulkuaan hänelle suotuisaan suuntaan. Toisaalta Kalla ei tiennyt, mitä olisi muussa tapauksessa tehnyt: ei hän uskaltaisi tässä vauhdissa hypätä hirviön päältä alas. Olisi vain toivottava, että hirviö pitäisi suuntansa.
Maisemat vilisivät Kallan silmien edessä. Hän huomasi parin kissan jolkottavan ukkospolun viertä ja kun hirviö juoksi heidän ohitseen, oli Kalla hyvin tyytyväinen päätökseensä. Hän taittoi matkaa ennen näkemättömän nopeasti. Naaras ei käsittänyt, miksei ollut keksinyt tätä aiemmin. Hän katseli, miten kaksijalan pesät kiisivät hänen ohitseen ja miten ne edelleen muuttuivat aina vain matalammiksi. Täällä puistoalueita oli jo runsaasti enemmän. Välillä korkeammat rakennukset vaihtuivat matalammiksi, yksittäisiksi kaksijalan pesiksi, joita ympäröivät suuret piha-alueet. Niillä ulkoili useammin koiria, mutta näki Kalla pari kissaakin. Kerran hänen ohitseen kiisi käsittämättömän kokoinen hirviö, jonka Kalla arvioi olevan ainakin korttelin pituinen. Lopulta erakolle tuli sen verran huono olo nopeasti vaihtuvien maisemien tuijottelusta, että hän joutui painumaan takaisin säkkien sekaan ja luottamaan, ettei hirviö kääntyisi takaisinpäin.
Hirviö pysähtyi töksähtäen ja Kalla hätkähti herätessään. Hän ei ollut aikonut nukahtaa, mutta silmäluomien auki pitäminen oli käynyt matkan edetessä yhä vain vaikeammaksi, ja selvästi naaras oli lopulta antautunut unen valtaan. Muistettuaan missä oli, Kalla kömpi nopeasti pystyyn ja katsoi ympärilleen.
Hirviö kaksijalkoineen oli saapunut kaksijalan pesän pihaan. Ruoho oli kellastunutta, mutta vaahteran lehdet roikkuivat edelleen sinnikkäästi oksista. Maassa lojui värikkäitä kaksijalan pentujen leluja, ja pesästä kantautui herkullinen paistetun lihan tuoksu, joka ei kuitenkaan onnistunut peittämään hirviöstä lähtevää katkua. Kalla kuitenkin huomasi, että hirviöiden ällöttävää hajua lukuun ottamatta ilma oli raikasta. Hän kuuli lintujen laulavan, mutta hänen korvaansa ne puhuivat eri kieltä kuin kotiseudun tirpat. Jossain kaukana haukkui koira: muuten lehtisateen ilta oli hiljainen.
Kaksijalka astui hirviöstä ulos mutisten jotain ja kiersi sen taakse. Kalla ei jäänyt aikailemaan, vaan hyppäsi kyydistä ennen kuin mokoma ehti häntä huomaamaan. Hän kipitti nurmikon poikki väistellen leluja ja ryömi pihaa rajaavan pensasaidan ali. Kalla ravisteli lehdet ja mullan turkiltaan ja katsoi sitten eteensä. Näky sai hänet jähmettymään paikoilleen; Kalla henkäisi hämmästyksestä.
Siinä se oli hänen edessään, koko komeudessaan: metsä.
KP-boosti käytössä
