Kalle
//Kirjoittaja: Elandra
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Muru oli läimäissyt hiirilelun kohti Kallea, mutta vaaleaturkkinen kolli ei nähnyt lelua missään. Hän yritti etsiä sitä ihmeissään, kunnes tunsi yllättäen jonkin iskeytyvän hänen häntäänsä.
”Lankaan menit!” Muru maukui iloisesti, mutta Kalle ei ollut iloinen. Muru oli huijannut häntä kesken hauskan leikin ja saanut Kallen säikähtämään. Kalle katsoi kirjavaa naaraskissaa vakavana hetken hiljaa. Hiljaisuuden aikana Murun hymy hyytyi:
”Onko kaikki hyvin? Ethän sinä suuttunut, Kalle?”
Kalle ei tiennyt mitä sanoa. Tietysti hän oli loukkaantunut, kun hänen ystäväkseen luulema Muru olikin pilkannut ja huijannut nuorta kissaa leikkiessä! Kallen sininen katse kääntyi leluhiireen. Häntä ei huvittanut enää leikkiä, joten kolli jätti hiiren paikoilleen ja nousi ylös.
”Minne sinä menet?” Muru kysyi nyt jo huolestuneena, mutta suivaantunut Kalle ei halunnut vastata. Kalle oli tehnyt aiemmin kaikkensa lepytelläkseen toista, ja nyt hän oli loukannut Kallea hirvittävällä tavalla. Sininaamioinen kissa tallusteli häntä maata laahaten kohti ulkotarhaa. Hän vilkaisi vielä kerran erittäin pettyneenä Murua, ennen kuin loikkasi ikkunalaudalle ja pujahti kissanluukusta kylmään ulkoilmaan. Kalle laskeutui tarhan lumiselle maalle ja huokaisi syvään ja mietti puoliääneen:
”Muru pitää minua vain pilkkanaan… Miksi ihmeessä hän halusi huijata minua niin?”
Kalle alkoi niiskuttaa osittain kylmästä ja osittain lähestyvän itkun vuoksi. Hän olisi niin kovasti halunnut olla Murun ystävä, jonka vuoksi naaraan käytös tuntui erityisen pahalta.
//Muru? 🙁
