Kalle
//Kirjoittaja: Elandra
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Kalle oli päässyt suurimman säikähdyksen yli ja alkanut riemuissaan leikkimään Murun kanssa. Kirjavasta naaraskissasta oli kuiden aikana tullut Kallen paras ystävä ja hän nautti suunnattomasti lähes jokaisesta hetkestä, jonka sai ystävänsä kanssa viettää. Kun leikki oli Kallen mielestä vasta alussa, Muru loikkasi ikkunalaudalle ja yllättäen pysähtyi. Naaraskissan katse oli kohdistunut ulos ja pirteä ja rento olemus muuttui jäykäksi ja jännittyneeksi. Hämmentynyt Kalle katseli Murun katseen suuntaan ja ilokseen huomasi, että ystävä oli nähnyt vain Neposen! Kalle oli tavannut vanhempaa kotikisukollia usein pihalla, kun Muru oli jäänyt sisälle lepäämään. Neponen oli Kallen mielestä aivan mahtava! Hänellä oli hauskat jutut ja Neponen oli kaikin tavoin todella siisti ja upea kissa. Salaa Kalle toivoi, että voisi joskus olla yhtä ylväs ja urhea kuin Neponen.
Kalle hämmentyi suuresti, kun Muru ei vaikuttanutkaan lainkaan iloiselta Kallen kertoessa, ettei pihalla liikkuva kissa ollut heidän vihollisensa tai mikään epäilyttävä nuuskija. Murun katse muuttui synkäksi ja loukkaantuneeksi, eikä Kalle-raasu ymmärtänyt miksi.
”Mitä sinä tarkoitat?” Muru kysyi nielaisten.
”No sitä, että Neponen on minun ystäväni! Hän on aivan mahtava! Tule, minä esittelen sinut hänelle heti!” Kalle hihkui innoissaan ja loikkasi hyvin kömpelösti alas ikkunalaudalta. Innoissaan kolli loikkeli kohti ikkunalaudan toista laitaa, josta he pääsisivät ulkotarhaan. Kun kolli loikkasi taas yhtä epäsulavasti ikkunalaudalle, hän katsahti iloisena Murun suuntaan. Kirjava naaras katsoi Kallea pettyneenä. Naaraan korvat olivat aavistuksen verran luimussa, eikä Muru näyttänyt lainkaan iloiselta. Kalle ei ymmärtänyt, mikä ystävään oli mennyt. Hän kallisti hämmentyneenä päätään ja vilkaisi ulos Neposen suuntaan. Kolli oli huomannut ikkunan edessä seilaavat kotikisut ja katseli odottavasti Kallen ja Murun suuntaan.
”Oletko sinä ystävystynyt tuon kissan kanssa minulta salassa? Kalle, miksi sinä et ole kertonut minulle siitä?” kirjavaturkkinen naaraskissa huokaisi ja laski loukkaantuneena katseensa etukäpäliinsä. Kalle oli hämmentynyt. Hän huomasi Murun loukkaantuneen, muttei ymmärtänyt, että miksi niin oli käynyt. Se oli kyllä totta, ettei nuori kolli ollut kertonut parhaalle ystävälleen Neposesta, mutta se johtui vain siitä, ettei Kalle ollut muistanut. Hän oli aina niin ilahtunut palattuaan Neposen luota kotiin, ettei vain ollut muistanut kertoa Murulle uudesta ystävästään…
”E-en minä ole tehnyt sitä salassa! Ihan vahingossa olen vain unohtanut kertoa. Älä ole vihainen minulle Muru-kiltti, minä oikeasti vain vahingossa unohdin”, Kalle sopersi ja alkoi itsekin tulla surulliseksi. Hän luimisti korviaan ja vilkaisi surkeana ulkona odottavaa Neposta. Kollin seura houkutteli, muttei Kalle halunnut lähteä näin pahalla tuulella ulos…
”Minä voin esitellä sinut nyt Neposelle, hän on todella mukava!” Kalle innostui taas ja toivoi, että saisi Murunkin innostumaan uudesta ystävästä. Kotikisukollin ilme kirkastui ja hän alkoi stepata malttamattomana paikallaan.
”Tule Muru! Minä menen edeltä!” Kalle hihkaisi ja vastausta odottamatta työntyi ulos kissanluukusta ulkotarhaan. Kun kolli näki Neposen ylvään katseen, hän unohti täysin koko väärinkäsityksen, mitä Murun kanssa oli ollut. Kolli unohti myös sen, että Muru ei ollut näyttänyt iloiselta koko sinä aikana, kun he olivat keskustelleet Neposesta. Jostain syystä kotikisukolli kuitenkin oletti, että Muru oli jo antanut anteeksi ja tulisi pian hänen perässään iloisena tutustumaan Neposeen.
”Hei Neponen! Hauska nähdä! Mitä sinulle kuuluu? Oletko käynyt seikkailulla?” Kalle huudahteli innoissaan ja loikki ulkotarhan verkolle katsomaan Neposta.
//Neponen tai Muru?
