Kalle
//Kirjoittaja: Elandra
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Kuten Muru oli ohjeistanut, Kalle oli siirtynyt ulos ja alkanut pyyhkimään takamustaan nurmikkoon. Se oli ollut ystävältä erinomainen ehdotus, sillä nyt Kalle vältti kaksijalkojen inhottavalta pesulta. Kolli toivoi, että olisi itse keksinyt tämän loistavan ajatuksen. Kalle veti itseään etukäpälillään eteenpäin nurmikolla noin ketunmitan verran, kunnes hän nousi jaloilleen ja kurottautui katsomaan takamustaan. Vaaleissa peppukarvoissa oli vihreitä ruohotupsuja, mutta ruskeaa ei näkynyt. Ilahtunut Kalle kääntyi ikkunasta ulos astuneen ystävänsä puoleen vilpittömästi hymyillen.
”Kakkaongelma hoidettu!” Kalle ilmoitti ylpeänä. Sitten hän muisti, että Muru oli luvannut lähteä etsimään Neposta, mikäli Kalle siivoaisi sotkunsa. Nyt sotku oli siivottu. Kallen häntä nousi pystyyn ja tämä juoksi matalana Murun luokse.
”Nythän me voimme lähteä etsimään Neposta, eikö niin? Sinä lupasit, muistathan?” Kalle varmisteli innoissaan mouruten. Muru ei näyttänyt kovin iloiselta, mutta hänen kasvoilleen piirtyi lempeä hymy.
”Kyllä minä muistan, Kalle”, kirjavaturkkinen kotikisunaaras naukaisi päätään nyökytellen.
”Mitä me sitten enää odotamme?” Kalle hihkaisi, ”lähdetään!” Kalle oli jo matkalla ulos ulkotarhasta. Hän Kuuli Murun loikkaavan alas ikkunalaudalta. Kolli vilkaisi peräänsä varmistaen, että Muru seurasi häntä varmasti. Kalle pysähtyi pihaa reunustavan aidan luona ja odotti, että Muru pääsi hänen vierelleen.
”Mistä me etsimme Neposta ensimmäisenä?” Kalle uteli malttamattomana. Hän toivoi, että ruskea kolli löytyisi pian. Kalle ikävöi Neposta, josta ei ollut kuulunut mitään ikuisuuteen.
//Muru?
