Kaunokki
//Kirjoittaja: Ampiainen
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
“Mitä väliä! Tehdään jotain muuta!” Ruusunen kivahti ja sai minut pelästymään. Silmäni laajenivat kauhusta ja peräänyin pari askelta taaksepäin, kuulin jonkun kissan huutavan Ruususelle jotain mutta en jäänyt kuuntelemaan vaan villistin tieheni peläten että jos jäisin niin minut otettaisiin mukaan enkä minä halunnut Nyt mitään muuta olla hetki ilman Ruususta!
“Kaunokki ei lähde mukaan”,oli viimeiset sanat mitkä kuulin ennen kuin kissat lähtivät pois, vilkaisin vielä yhden kerran taakseni ja näin kuinka Ruususen haarma turkki katosi näkyvistä. Lähdin tassutamaan pois päin ikkunasta mistä Ruusunen oli kadonnut… törmäsin kissan johon olin törmännyt aijemin, se oli harmaa-täplikäs naaras joka oli suutunut minulle viime kerralla kun olin törmännyt häneen. Mutta nyt hän ei suutunut vaan huomauti vain että varo, Pian tajusin miksi naaras ei ollut suutunut hän oli jutellut valaan kanssa.
”Muuten emme tutustuneet viime kerralla, minun nimeni on iltarusko entä sinun?” Naaras kysyi rauhallisella äänellä. Katselin tassujani ja mutisin että nimeni oli kaunokki, pyysin että voisin olla rauhassa ja yksin iltarusko nyökkäsi ja päästi minut menemään. Minä tassutin minun ja Ruususen maakualusille, etsiskelin ympäriltäni kermaan vaalea kangaspalaa ja löysin sellaisen nopeasti, asetelin sen maakualusillemme ja kääperyin toivoin että minua ei voisi huomata sillä halusin vain nukua rauhassa. Suljin silmäni ja nukahdin nyhkytäen.
Heräsin tai niin ainakin luulin… katselin pesää ympärilläni ja huomasin Ruususen päätin mennä naaran luo kysymään oliko naaras vielä suutunut minulle mutta kun hän kääntyi niin hän alkoikin särkemään minua kaikesta mahdollisesta, säikähdin ja peräänyin mutta takanani oli rotko en voinut perääntyä joten yritin kestää Ruusunen raivon puraksusta sillä olin tajunnut että tämä oli unta eihän kaksijalan pesässä ollut mitään rotkoa. Mutta Ruusunen alkoi lähestyä minua ja minun oli pakko peräntyä minua pelotti aivan hirveästi ja aloin jo nyyhkytämään peloisani kunnes yhtäkkiä tipahdin alas alas ja lopulta olin maassa minä vain nyyhkytin ja etsiskelin katseellani jostain lohtua mutta sitä minä en löytänyt huomasin vain kävyn tassutamassa lähemmäs minua kynnet esillä ja hän vain toisti Ruusunen sanoja mutta lopulta hän sanoi vain verenhimoisen kuuloisena kuole, mutta minä heräsin ja aloin itkemään ja yritin etsiä sumeilla itkuisilla silmilläni Ruususta. Kun huomasin naaran hopeanharmaan turkkin aloin hiipimään naarasta päin ja käperyin hänen, nuuhkin hänen rauhoitavaa tuoksuaan ja herättin tämän vahingossa nyhkytämiseni takia, nostin katseeni Ruusunen silmiin ja itkin toivoen että hän voisi lohduttaa minua…
//Ruusunen? :'(
KP-boosti käytössä
