Kaunokki
//Kirjoittaja: Ampiainen
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
“Käy sinä hakemassa Rubiini”, Ruusunen totesi minulle. Mietin hetkiseen miltä naaras näytti koska en ollut koskaan nähnyt koko kissaa… Päätin mennä etsimään naarasta, melkein törmäsin yhteen kissan ajatuksisani se oli leopardi.
”Tuota… leoprdi tiedätkö missä Rubiini on?” Kysyin ujosti. Leopardi nyökkäsi ja heilautti häntäänsä kohti valkoista aldino naarasta jolla oli paljon arpia, tassutin ujosti naaran luo ja kysyin voiko naaras tulla mukaan? Rubiini nyökkäsi ja me aloimme palamaan Ruususen luo, Ruusunen oli ilmiselvästi sukinut turkkiaan odotellessa. Ilmoitin nopeasti ja hiljaa että olimme tulleet takaisin.
“Hyvä. Lähdetään”, Arpi naukui. Lähdimme matkaan ja minä päästin Rubiinin menemään arven seuraan. Yhtäkkiä joku koski minua selkään tanssilaan ja sai minut kirkaisemaan säiköhdyksestä, kun käännyin niin huomasin sen olleen vain Ruusunen joka oli ottanut minut kiinni.
“Minkälaista ruokaa sinä aiot etsiä? Itse yritän löytää lihaa, joka ei ole vielä pilaantunut.” Ruusunen kysyi. Kohauttin lapojani ja mietin mistä hän yrittäisi löytää tuoretta lihaa? Kelpaisi kyllä minullekin… mutta ei minulla voi käydä sellaista tuuria että saisin tuoretta riistaa…. se oli niin vaikeaa ainut tuore liha oli ollut se löytämäni rotta… ryhdistäydyin koska Ruusunen alkoi puhumaan taas.
“Et taida vielä tietää kaksijalkalan parhaimpia herkkuja ethän?” Ruusunen kysyi.
”T-tuota en… en minä pidä roska-pöntöntöistä löytyväästä ruuasta…. ja minua pelotaa siellä myös se että kaksijalat voivat löytää meidät…” mutisin nolostunenaa.
”Onhan sitä parempaakin kuin kaksijalkojen tähteet, mutta siihen kyllä siihen tottuu” Ruusunen totesi. Kaalistin päätäni hitusen hämillääni.
”Todellako? Miten…” kyselin älistyneenä. Ruusunen heilautti häntäänsä ja jatkoi matkaa. Vähän matkaa käveltyäme huomasin hiiren, heilauttin hääntäni merkiksi pysähtyä ja aloin sitten vaanimaan hiirtä tai no siinä oli kaksi hiirtä, joka tapauksessa hyppäsin niiden päälle ja purin nopeasti molemmilta niskat nurin, käännyin ympäri ja tassutin hiiret suussani Ruususen luo.
”Kelpaako? Sain kaksi mutta jaksan vain yhden”, kysyin hymyillen avuliaasti. Ruusunen nyökkäsi ja hymyili ottaessaan hiiren vastaan. Rubiini ja arpi kysyiät olemmeko valmiita vai jäämekö tähän yöksi? Katsahdin Hämmentyneenä heitä ja sitten taivasta, tosiaan oli jo myöhä…. vastasin että olimme valmiita ja sitten me lähdimme takaisin aukiolle.
Kun olimme perillä niin oli Jo yö, Rubiini ja arpi lähtivät pois ja jättivät meidät keskenään. Vilkaisin ruususta ja päätin kysyä voisiko naaras syödä kanssani ja tulla nukkumaan kanssani. Naaras nyökkäsi ja lähdimme maakualusilleni, käperyin niihin jättäen tilaa Ruususelle. Aloimme syömään hiiriä ja jutelemaan hiljaisesti.lopulta saimme syötyä. Vilkaisin unisesti Ruususta joka näytti myös uniselta.
”Hyvää yötä”, kuiskasin haikealla äänellä Ruususelle. Kumpa yö olisi oikeasti hyvää… laskin pääni pehmeille aluksille ja suljin silmäni unisesti. *Toivottavasti Ruusunen nukuisi hyvin*, aijatelin juuri ennen nukahtamistani.
Aikaisin silmäni jossakin oudossa metsässä jossa kuului niin kehräystä kuin kamotavaa nauruakin. Nousin pystyyn peloisani ja kysyin missä olin? Mutta en kuulut vastausta vaan äänet tulivat lähemmäs, näin edessäni itseni ja sisareni kävyn ja jonkun kolli penun joka oli hyvin sumean näköinen, ajattelin että kolli oli varmaan veljemme. Aivan yhtäkkiä aukiolle missä minä ja käpy pikkuruisina pentuina leikkime ilmestyi kaksi täysi kasvusta kissaa naaras ja kolli, jotka olivat myös sumeita… näin kun kaksiko napasi kolli penun ja jätti kävyn ja minut pentuina jälkensä.
*Näenkö minä sen kun emo ja isä vievät veljemme pois ja hylkäävät meidät?* kauhistelin. Yhtäkkiä joku ähkäisi ja herätti minut närkästynöneellä murahduksella.
”oliko pakko vieriä päälleni!?” Ruusunen valiti. Kauhistuin naaran vihaisuutaa.
”A-anteeksi Se oli vahingo…” kauhistelin. Ruusunen pudisteli turkkiaan ärtyneen näköisenä. Nousin seisomaan ja tassutin pois Ruususen luota, huomasin että naaras oli jäänyt pudistelemaan turkkiaan. Etsiskelin hetkisen arpea kunnes löysin kollin.
”Arpi voitko tulla punaiselle ruuan haku reissulle?” Kysyin. Arpi nyökkäsi pienesti, lähdimme ulos hakemaan ruokaa avasin suuni etsien hiirten hajuja ja huomasinkin sellaisen, hiivin hiljaa sitä päin, loikkasin kolmen pulskan hiiren päälle mutta yksi pääsi karkuun mutta tapoin nopeasti kaksi muuta, kun olin kääntynyt niin huomasin arven pitelevän suussaan sitä karanuta hiirtä. Lähdimme takaisin aukiolle, kun olimme perillä niin hyvästelin arven ja tassutin Ruususta etsimään ja pian löysikin hänet, pudotin hänen eteensä molemmat hiiret ja sanoin niiden olevan hänelle.
//Ruusunen
