Keijukainen
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Kuolonklaanin päällikkö oli aivan yhtä typerä kuin olin olettanutkin. Hän nieli pelottavan helposti jokaisen valheen, jonka suustani päästin. Kun olin kertonut tälle partiollekin kertoman tarinan muuttamatta yhtäkään yksityiskohtaa, painauduin hellästi Tyrskytassua vasten. Vaikka miten inhosinkaan tätä raidallista kollia, nautin tilanteesta pelottavan paljon. Tyrskytassu takuulla inhosi minua. Tahdoin tehdä hänen elämästään Kuolonklaanissa mahdollisimman epämiellyttävää. Hän saisi oppia, ettei minua pitänyt suututtaa.
”Olette eläneet koko ikänne kahdestaan. Uskotteko voivanne sitoutua klaanielämään ja sääntöihimme?” Punatähti esitti kysymyksen. Vilkaisin nyt Tyrskytassua, joka saisi vuorostaan avata suunsa.
”Kunhan vain olemme turvassa ja yhdessä, pystymme mihin vain”, tummanruskea kolli totesi ja väänsi kasvoilleen hymyn. Ellen olisi matkamme aikana tutustunut Tyrskytassuun, olisin voinut lyödä vetoa, että hymy oli aito. Mutta se oli taatusti kaikkea muuta. Ei tuo kapinen klaanikissa varmaan edes osannut oikeasti hymyillä. Punatähti nyökytteli.
Säpsähdin, kun yllättäen joku astui sisään pesään. Vesiputouksen pauhu oli peittänyt alleen lähestyvän kissan askeleet. Miksi päällikkö oli tehnyt pesänsä näin vaaralliseen paikkaan? Minä ainakin olisin halunnut kuulla, mikäli joku hiippailisi luokseni yöllä aikeenaan tappaa minut. Taas yksi syy, miksi kuolonklaanilaiset olivat typeriä.
”Henkäysvarjo, ole hyvä ja istu”, Punatähti pyysi ja viittoi harmaan raidallisen kollin vierelleen. Klaanikissojen nimet olivat outoja. Miksi kukaan tahtoi kutsua itseään Henkäysvarjoksi? Joutuisinko minäkin vaihtamaan nimeni Keijukaistassuksi? Hyi, en takuulla suostuisi moiseen ja menettäisi uskottavuuttani.
”Mitä tämä on?” Henkäysvarjoksi kutsuttu kissa murahti ja istuutui päällikkönsä vierelle. Kolli silmäili minua ja Tyrskytassua sinisillä silmillään. Hän ei näyttänyt olevan ilahtunut siitä, että olimme täällä.
”Tässä ovat Keijukainen ja Tyrsky. He tahtovat liittyä Kuolonklaaniin”, päällikkö totesi ja käänsi katseen raidalliseen kolliin. Harmaa kissa tuijotti Punatähteä silmiin. Vaikken tuntenutkaan tätä kissaa, hänen katseensa kertoi, ettemme olisi hänen puolestaan tervetulleita. Inhottava kissa. Kuka nyt ei minua tahtoisi klaaninsa jäseneksi? Tyrskytassu takuulla oli syy, miksi meitä ei tänne huolittaisi. Ja jos meidät häädettäisi täältä, minä tappaisin Tyrskytassun ihan itse. Vai olikohan tämä sittenkin Tyrskytassun järjestämä ansa?
”Pääsette koeajalle. Jos selviydytte klaanissa puoli kuuta, olette virallisesti kuolonklaanilaisia ja ansaitsette klaaninimenne. Koska olette niin nuoria, asetutte asumaan oppilaiden pesään ja saatte mestarit. Keijukainen, sinä pääset Sinilinnun oppilaaksi ja Tyrsky puolestaan Kylmäliekin. He opettavat teille kaiken, mitä teidän täytyy tietää”, Punatähti lupasi ja kääntyi taas meidän puoleemme. Hymyilin lämpimästi Kuolonklaanin päällikölle.
”Henkäysvarjo, vie heidät mestareidensa luokse ja ilmoita heille päätöksestäni”, Punatähden ääni oli nyt käskevä ja jokseenkin enemmän johtajamaisempi. Henkäysvarjo näytti epäröivän, mutta mulkaisi sitten meitä ja suuntasi kohti pesän uloskäyntiä viittoen meidät peräänsä. Tyrskytassu antoi minulle kunnian mennä edeltä.
”Kiitos, Punatähti. Tämä merkitsee meille paljon”, vakuuttelin ennen kuin astelin Henkäysvarjon perässä ulos päällikön pesästä.
//Tyrskyläinen?
// 409 sanaa
