Keijukainen
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko | Kujakissayhteisö
Alakerrasta kantautuva meteli keskeytti ikävästi päiväuneni, jotka eivät olleet vielä edes kunnolla alkaneet. Tunnistin ensin Mäihän raivostuttavan mahtipontisen äänen, jota seurasi Leopardin kimeä vinkuna. En erottanut sanoja tänne saakka, mutta mielenkiintoni totta tosiaan heräsi. Mikä sai Leopardin kiljumaan inhottavalla äänellään niin innokkaasti? Mäihäkö? Kuuntelin korva tarkkana alakerran ääniä, mutta sanat sekoittuivat toisiinsa muuttuen pelkäksi puheensorinaksi. Yritin keksiä mielessäni, mitä niin erikoista Mäihä olisi tehnyt, että Leopardikin oli siitä niin innoissaan. Laikukas naaras oli tietenkin aina kaikesta innoissaan, mutta nyt hänen hilpeä äänensä oli ekstrahilpeä.
En aikonut esiintyä alamaisteni edessä sotkuisella turkilla, joten aloin sukimaan sitä pitkin vedoin. Päätin, että peseytymisen jälkeen kävisin tarkastamassa alakerran ja selvittämässä, mitä siellä oli meneillään. Olin juuri saanut miltei koko turkkini pestyä, kun puheensorina hiljeni. Yritin kuulostella tarkemmin, mutta kukaan ei enää puhunut mitään. Sen sijaan kuulin lähestyviä askeleita portaikosta. Askeleiden lomasta kuului myös pienen pientä ininää, joka kuulosti aivan pennulta. Hetken ajan luulin Mäihän yrittävän vedättää minua ja pitävän itse naurettavaa pentuääntä, mutta kun Leopardi ja Arpi astelivat luokseni Mäihän johdolla. Likaisenvalkea kolli oli jälleen yhtä miellyttävällä päällä kuin aina, kun hän avasi suunsa. Lyhyen keskustelun päätteeksi onnistuin laskemaan katseeni neljään karvamyttyyn, jotka vikisivät onnettomina maassa. Tämän täytyi olla jokin vitsi. Oliko tuo kuvotus mennyt lisääntymään ja tuonut iljettävät jälkeläisensä minun yhteisööni? Yhden Mäihän vielä juuri ja juuri kesti, mutta että viisi pientä, naljailevaa iljetystä minun yhteisössäni?
Mäihä esitteli itselleen ominaiseen, niin vitsikkääseen tapaansa pennut, joilla jokaisella oli vähintäänkin kyseenalainen nimi. Olin varma, että Mäihä yritti tarkoituksellisesti suututtaa minut erään pentunsa nimellä. Hento-Haavemaailma viittasi suoraan klaanissa käyttämääni nimeeni, ja erakon selitys nimestä antoi minulle varmuuden asiasta. Kolli oli nimennyt pentunsa vain pilkatakseen meitä muita, paitsi tietenkin itseään.
Viimeisenä hän oli esittänyt pyynnön, josko pennut olisivat saaneet jäädä yhteisöön. Ensimmäinen ajatukseni oli ehdoton ei, en ikimaailmassa suostuisi elämään samassa kaksijalkalassa viiden Mäihän kanssa.
”Ole niin kiltti, Keijukainen! Minä lupaan huolehtia pennuista ja pitää heidät aisoissa! Katso nyt heitä, niin suloisia kaikki”, Leopardi henkäisi kumartuessaan pentujen tasolle ihaillen niitä. Siristin silmiäni kääntäessäni katseeni maassa lojuvista, avuttomista pennuista Mäihään, joka katsoi minua odottava ilme kasvoillaan.
Vaihtoehtoja oli kaksi, joista kumpikaan ei tuntunut juuri nyt hyvältä. Olisin voinut karkottaa nuo onnettomat karvakasat, mutta Mäihän tuntien ne tupsahtaisivat kuitenkin joskus takaisin tänne minun riesakseni. Toinen vaihtoehto oli antaa pentujen jäädä Leopardin hoiviin, jolloin laikukas naaras takuulla saisi kitkettyä pennuista pois jokaisen luonteenpiirteen, joka muistutti edes vähän Mäihää. Neljä lisäsuuta ruokittavaksi oli paljon, mutta toisaalta heistä voisi hyvällä tuurilla olla hyötyä minulle tulevaisuudessa. Lisäksi voisin itsekin vaikuttaa vähän siihen, millaisia kissoja rääpäleistä kasvaisi. Siispä päätös oli tehty.
Laskin katseeni mustaan pentuun, joka oli kaiketi saanut niinkin imartelevan nimen kuin Roska-astia. Pentu oli ainoa, jonka nimellä ei tuntunut olevan mitään merkitystä, paitsi tietenkin nyt, kun minä sen keksin. Nostin katseeni takaisin Mäihään ja hymyilin hänelle.
”Mäihä-kulta, unohdit kokonaan ilmoittaa, mistä Roska-astia on saanut oman nimensä”, totesin dramaattisesti, ”tietenkin sinä nimesit yhden pennuista myös itsesi mukaan. Hänen nimensä kuvastaa sinua ja sinusta kantautuvaa lemua erinomaisesti!”
Kasvoilleni kohonnut pirteä hymy oli sataprosenttisesti epäaito, mutta Mäihän seurassa koin sen olevan toisinaan ihan hyödyllinen.
//Mäihä tai pennut?
