Keijukainen
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Olin päättänyt, että luoksemme saapunut, Haavetassuksi esittäytynyt kissa otettaisi riveihimme. Juuri nyt en luottanut laikukkaaseen tulijaan lainkaan, jonka vuoksi häntä vartioitaisi jatkuvasti. Kun yläkerta oli tyhjentynyt, ilmoitin päätöksestäni Mäihälle ja Tyrskytiikerille. Kollit vaikuttivat epäluuloisilta Haavetassua kohtaan. Kenties hänet olisi pitänyt tappaa, mutta yhteisö tarvitsi uskollisia jäseniä. Ei Mäihästäkään olisi hänen saapuessaan uskonut, että kolli viihtyisi luonamme näin kauan ja vielä omasta tahdostaan. Kun kissa pakotettiin tiettyyn muottiin, jossain vaiheessa vastustelu loppui ja se sopeutui.
Päivänsäde palasi takaisin yläkertaan Haavetassu perässään. Naaras vilkaisi huoneen seinustan luona makoilevia kolleja, mutta suunnisti minun luokseni. Kun Päivänsäde puhui minulle, tunsin ylpeyttä nuorta kissaa kohtaan. Se kunnioittava tapa, miten hän puhui minulle oli ihailtavaa. Jonain päivänä kaikki kissat tässä maailmassa puhuisivat minulle sillä tavalla.
Harmaa naaras kertoi Haavetassun veljestä, joka eloklaanilaisen sanojen mukaan odotti häntä metsässä. Ajatus veljen hakemisesta inhotti. Viihdyin kaksijalkalassa vallan mainiosti, ja ajatuskin sieltä lähtemisestä sai minut voimaan pahoin.
”Kuinka kaukana sinun veljesi on?” kysyin Haavetassulta, joka tuntui tarkkailevan minua eriväristen silmiensä katseella.
”Jos lähdemme ennen auringonlaskua, olemme takaisin ennen kuin se nousee”, laikukas kissa vastasi hetken miettimisen jälkeen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että matka olisi aivan liian pitkä. Inhosin yli kaiken metsässä liikkumista. Kaikki ne oksat, pehmeä maa ja turkkia repivä aluskasvillisuus teki liikkumisesta epämiellyttävää ja vaikeaa. En voisi kuitenkaan päästää muita hakemaan tätä veljeä, koska halusin itse pitää silmällä Haavetassua. Vastentahtoisesti jouduin myöntymään, vaikken voinut olla ajattelematta sitä vaihtoehtoa, että tämä olisi eloklaanilaisten järjestämä ansa.
Päivänsäde oli kuitenkin oikeassa, lisävahvistus oli enemmän kuin tervetullutta. Vaikka uusien kouluttamisessa menisikin tovi, taistelussa Mesitähteä vastaan jokainen kissa oli merkittävässä asemassa.
”Hyvä on. Tyrskytiikeri, sinä saat kunnian olla vastuussa muista poissaolomme ajan. Mäihä ja Päivänsäde, te lähdette mukaan ja huolehditte, ettei uusi ystävämme karkaa. Jos tämä on ansa, Päivänsäteen tehtävä olkoon Haavetassun tappaminen”, lausahdin rempseästi noustessani ylös vuoteeltani. Oli aika lähteä matkaan, jota inhosin nyt jo yli kaiken.
//Mäihä tai Päivi?
// 303 sanaa
