Keijukainen
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Olin helpottunut, kun pitkäjalkainen kolli myöntyi ja tuuppasi pennun kohti minua. Väläytin kolmikolle ystävällisen hymyn ennen kuin lähdin johdattamaan heitä kohti pesääni. Vauhti ei ollut päätä huimaava, sillä perässäni kulkeva pentu ei ollut todellakaan mikään nopein kävelijä.
Välttelin parhaani mukaan paikkoja, joissa kaksijalkoja ja hirviöitä oli paljon. Jouduimme ylittämään yhden hieman vilkkaamman ukkospolun, mutta muuten kuljimme pääasiassa hiljaisia syrjäkujia pitkin.
Matka päättyi ränsistyneen kaksijalan pesän eteen, joka oli minun kotini. Pesän ympärillä oleviin pesiin verrattuna, näky oli taatusti pettymys kolmelle kissalle, jotka jäivät hetkeksi kanssani silmäilemään sitä. Pesän ikkuna-aukoista suurin osa oli peitetty lankuilla, ja aiemmin punainen seinä oli rapistunut ajan saatossa. Pesän edustalla kasvavat pensaat olivat epäsiistit ja päästetty kasvamaan ylisuuriksi.
”Tänne päin”, viitoin kissat perässäni pesän oikealla puolella sijaitsevalle pienelle kujalle, josta pääsi sisälle. Loikin maassa lojuvien laatikoiden ja roskisten kautta pesän seinustalla sijaitsevalle ikkunalaudalle, jääden hetkeksi odottamaan muita. Kaksi vanhempaa kissaa vilkaisivat toisiaan, ja hopeinen tarttui hampaillaan jalkojensa juuressa nököttävän pennun niskanahasta kiinni.
Valkea naaras hyppi sulavasti samaa reittiä luokseni. Väistin häntä astumalla sisään rikkinäisestä ikkunasta.
Leopardi, Menninkäinen, Arpi, Keijo ja Uskotassu kääntyivät kukin omilta vuoteiltaan minun puoleeni, kun saavuin pesän alakertaan. Kuulin Leopardin hihkaisevan riemuissaan, kun perässäni tuli ensin yksi kissa, ja sitten vielä kaksi lisää. Hopeanharmaa kolli laski sievästi valkoturkkisen pennun pesän likaiselle puulattialle.
Kuullessani takaani lähestyvät askeleet, käännyin minua kohti tepastelevan Leopardin puoleen. Naaraan kasvoilla oli lämmin hymy. Huomatessaan tiukan katseeni, naaras pysähtyi aloilleen ja perääntyi takaisin sinne, mistä oli tullutkin, eli Menninkäisen luokse.
”Te ette ehtineetkään esittäytyä vielä. Ennen kuin näytän paikkoja, tahtoisin kuulla nimenne”, käännyin takaisin kolmikon puoleen hennosti hymyillen. He eivät tienneet, mikä heitä odotti. Nämä kissat tulisivat elämään lopun ikäänsä kujakissayhteisössä, halusivat sitä tai eivät.
//Rubiini tai Nefiri?
// 275 sanaa
