Keijukainen
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko | Kujakissayhteisö
Leopardin ja Mäihän anelu oli kuin musiikkia korvilleni. Oli suloista, miten Mäihä tuntui kuitenkin loppujen lopuksi välittävänsä pienten pentujensa kohtalosta, vaikka yrittikin esittää välinpitämätöntä. Mikäli pennut olisivat olleet hänelle yhden tekeviä, hän ei olisi raahannut niitä tänne asti, vaan hankkiutunut niistä pikimmiten eroon.
Kasvoilleni piirtyi lempeä hymy, kun kumarruin maassa vikisevien pentujen tasolle. Herra Hyökyaalloksi nimetty pienokainen tapitti minua siniharmailla pennun silmillään. Pennun katse oli täynnä tyhjyyttä ja tyhmyyttä, aivan kuten jokaisen tuon ikäisen, avuttoman rääpäleen. Nousin taas ylös ja käännyin edelleen hymyillen Mäihän puoleen.
”Pennut voivat jäädä”, totesin rauhallisella äänellä, ”mutta sinä pysyt niistä kaukana. Tästä lähtien nämä pennut ovat minun omaisuuttani.”
Mäihä loihti kasvoilleen kauhunsekaisen ilmeen kuullessaan sanani, mutta se hävisi hetkessä, kun tilalle saapui virnistys.
”Selvä homma”, kolli tokaisi lapojaan kohauttaen. Mäihä ei tosiaankaan ollut mitään isäainesta, eikä hänestä koskaan sellaista tulisikaan. Hänen kasvattaminaan pennuista ei koskaan tulisi mitään.
”Mahtavaa! Aiotko sinä huolehtia itse pienokaisista? Tarvitsetko apua? Minä autan mielelläni!” Leopardi kimisi niin innoissaan, että unohti hengittää lauseiden välissä. Pudistelin päätäni.
”Leopardi, mitäpä luulet? Mäihä antoi nämä pennut sinun kontollesi. Ne ovat minun omaisuuttani, aivan kuten tämä koko kaksijalkala, eivät minun pentujani. Uskon, että kykenet huolehtimaan pennuista aivan yksin. Ole kuitenkin kiltti, äläkä pilaa niitä. Kujakissayhteisön kissojen täytyy olla kovia, eli ei mitään turhia hempeilyjä”, sanoin vakavalla äänellä, jotta myös Leopardi ymmärtäisi, miten tosissani olin. Naaras näytti aluksi hämmentyneeltä, mutta nyökkäsi kuitenkin.
”Selvä, selvä. Ei liikaa hempeilyjä, kovia pentuja. Ymmärrän. Kiitos Keijukainen, sinä pelastit näiden pentujen hengen!” laikukas naaras hymyili minulle inhottavan ystävällisesti. Kuittasin kiitokset vain pienellä nyökkäyksellä:
”Teidän lienee parasta siirtyä alakertaan, olin nukkumassa ennen kuin tulitte häiriköimään.”
//Mäihä tai joku?
