Keijukainen
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Tiesin heti, että en pitänyt tästä Nefiriksi esittäytyneestä kissasta.
”Ymmärtänet varmaan, että ei olisi kovinkaan järkevää paljastaa yhteisön todellista kokoa kissoille, jotka on vasta tavannut ensimmäistä kertaa”, hymyilin nyt tarpeettoman tekopirteänä. Kun käänsin katseeni valkeasta naaraskissasta pentuun ja täysikasvuiseen kolliin, ilmeeni vakavoitui. Toisin kuin Nefiri, kaksi muuta olivat vaikuttaneet huomattavasti miellyttävämmiltä ainakin toistaiseksi.
”Minä olen Silver, ja tässä on Rubiini”, hopeanharmaa kolli sanoi ja kosketti hellästi kuonollaan valkoturkkista pentua. Rubiiniksi nimetty naaraspentu nosti katseensa minuun. Nyt vasta huomasin, miten kummallisilta pennun silmät näyttivätkään. Suurehkot silmät punersivat nimittäin huomattavasti enemmän kuin normaalin kissan silmät.
”Oikein kivoja nimiä”, vastasin sitä tarkoittamatta, vain jotta pääsisimme nimiasiasta seuraavaan, ”tämä tässä on tosiaan pesämme alakerta, jossa tekin tulette nukkumaan. Yläkerrassa nukkuu minun lisäkseni vain muutama muu.”
Pidin pienen tauon miettiessäni seuraavia sanojani. Kolmikko katseli ympärilleen, eikä kukaan luojan kiitos keskeyttänyt mietintähetkeäni. Käänsin katseeni Leopardiin, joka oli siirtynyt pesemään Menninkäisen turkkia. Pentu oli yli kuusikuinen, eikä selkeästi osannut vieläkän pitää huolta itsestään. Mitäpä olisi voinut Leopardin pennulta odottaa, ajattelin mielessäni.
”Leopardi, käy hakemassa vieraillemme purtavaa”, käskin naarasta, joka lopetti saman tien jälkeläisensä pesemisen ja nousi seisomaan.
”Aivan, niin tietysti. Minäpä menen heti”, leopardilaikukas naaras hihkaisi ja tepasteli kevein askelin huoneen poikki ikkunalaudalle. Naaras katosi ulos pesästä kujalle.
”Voisinkin odotellessa kertoa teille hieman yhteisömme käytännöistä, sillä kaikki kaksijalkalassa majailevat kissat noudattavat minun sääntöjäni”, tokaisin rennolla äänellä, yrittäen välittää tiukalla katseellani olevani tosissani. Tämä Nefiri tulisi vielä yllättymään, miten hän taipuisi minun tahtooni ja oppisi kunnioittamaan minun yhteisöäni. Siihen menisi ehkä aikaa, mutta olin valmis näkemään vaivaa päästäkseni haluuttuun päämäärään.
”Me partioimme kujia useita kertoja päivässä, ja jokaisen on osallistuttava partiointiin. Uudet kissat eivät saa poistua tästä pesästä yksin, ja pennut eivät ollenkaan. Tästä eteenpäin joku vartioi teitä koko ajan. Kujakissayhteisö ei ole mikään vitsi, eikä teidän kannata yrittää mitään typerää. Jokainen, joka astuu rajamerkkiemme yli tähän kaksijalkalaan, ei poistu täältä ilman minun lupaani”, lempeys oli hävinnyt äänestäni tyystin. Silmäilin vuorotellen Nefiriä, Silveriä ja Rubiinia nähdäkseni heidän reaktionsa.
//Nefiri tai Rubiini?
// 320 sanaa
