Keijukainen
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Istuskelu uuvutti miltei jopa enemmän kuin monen päivän käveleminen. Olimme viimeinkin perillä, ja tässä me vain istuimme kuin petoeläintä odottavat saaliit. Hiljaisuuden vallitessa yritin kuvitella mielessäni, millaista elämä Kuolonklaanissa tulisi olemaan. Joutuisin toimimaan muiden käskyjen mukaisesti ja unohtamaan kokonaan sen, että olin yksilö. Tyrskytassun mukaan klaanikissat puolustivat toisiaan ja klaaniaan yhdessä. Kenties sieltä kolli olikin perinyt typeryytensä.
Viimeinkin edessäpäin näkyi liikettä! Harvapuisella alueella liikkui pieni kissajoukko, laskujeni mukaan viisi kissaa. He puikkelehtivat puiden lomassa sulavasti hieman erillään, mutta kuitenkin yhtenä joukkona.
Raidallinen kolli oli esittänyt minulle kysymyksen, joka hänen tapaansa ei ollut sävyltään erityisen ystävällinen. Hän tuntui pilkkaavan minua, joka sai vereni kohisemaan. Pakotin itseni pysymään rauhallisena.
”Minä hoidan puhumisen”, totesin virnistäen. Jos joutuisin olemaan Tyrskytassun seurassa pitkään, tästä pitäisi tehdä hauskaa.
Partio oli havainnut meidät. Kissat olivat valpastuneet ja suuntasivat kohti meitä. Etäisyyttä ei enää ollut paljoa. Ilmassa leijui voimakas kissan tuoksu, joka Tyrskytassun mukaan kuului Kuolonklaanille. Partion johdossa kulki kookas, punaruskea kolli. Kylmä, jäänsininen katse kertoi, ettei hän ollut iloinen näkemästään.
”Mitä erakot tekevät Kuolonklaanin reviirillä?” punaruskea kissa sähähti silmäillessään meidät molemmat läpi. Vilkaisin Tyrskytassua, joka todella aikoi olla hiljaa. Kerrankin.
”Itse asiassa me olemme rajan tällä puolella”, totesin hymyillen ja tarkkailin sivusilmälläni Tyrskytassun ilmeitä. Kollin suupielet nykivät. Hän ei kaiketi pitänyt tavastani aloittaa keskustelu. No, itsepä oli tyytynyt olemaan hiljaa.
”Mutta kuitenkin. Minä olen Keijukainen, ja tässä on kumppanini Tyrsky. Me olemme kuulleet paljon Kuolonklaanista ja tahtoisimme liittyä joukkoonne. Ette kadu, jos päätätte ottaa meidät. Tyrsky on erinomainen saalistaja, ja me taistelemme raivokkaammin kuin viiden kissan joukko. Nämä ruhjeetkin saimme, kun kaadoimme kahdestaan meitä monta kertaa suuremman koiran”, valehtelin rauhallisella äänellä, mutta koko ajan hennosti hymyillen. Kuolonklaanilaisia tuskin vakuuteltaisi hymyllä ja iloisuudella, joten olin päättänyt vähän kehua meitä. Sekaan tietysti mahtui myös muutama valhe. Jos olisimme kumppaneita, kenties klaani huolisi meidät mieluummin mukaansa. Kumppanit nimittäin pystyivät lisääntymään, joka kasvattaisi klaanin jäsenien määrää. Totta puhuen en ikimaailmassa tekisi pentuja Tyrskytassun kaltaisen typeryksen kanssa.
Punaruskea kolli silmäili meitä hetken aikaa, jonka jälkeen tuo kääntyi toisen partiolaisen puoleen. Kyseessä oli toinen punaruskea kissa, joka oikeastaan näytti miltei täysin samalta kuin tämä johtaja. Heidän täytyi olla sukua. Etummainen kissa sanoi jotakin toiselle, joka nyökkäsi.
”Viemme teidät leiriimme. Päällikkömme saa päättää, mitä tekee teidän kanssanne”, punaruskea kissa murahti ja viittoi meidät peräänsä. Annoin kohteliaasti Tyrskytassun mennä edeltä. Päätin, että tästä retkestä tulisi kaikesta huolimatta hauska. Vaikka joutuisinkin nukkumaan kylmässä ja märässä metsässä, saisin ainakin kiusata mielin määrin parasta ystävääni, Tyrskytassua.
//Tyrskyseni? Sori jos meni yli XD
// 398 sanaa
