Keijukainen
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
//TAISTELUTARINA
”Yhdessä. Tämä metsä kuhisee vihollisia, jotka tuntevat sen läpikotaisin, joten ei ole järkeä hajaantua”, tokaisin Päivänsäteelle ja viitoin tämän perässäni kauemmas joesta löytääksemme saaliiden hajujälkiä. En ollut todellakaan mikään lahjakas saalistaja, enkä olisi alentunut tällaiseen ellei olisi ollut aivan pakko. Taistelua varten tarvitsimme energiaa, jota saisimme vain syömällä vatsamme täyteen ja lepäämällä. Kasvattityttäreni lähti empimättä perässäni saalistamaan.
Olimme saaneet saalistettua ja syötyä, tai oikeastaan Päivänsäde oli hoitanut saalistusosuuden. Harmaaturkkisen naaraan saalisonni oli ollut omaani parempi. Tuntui kuin metsän eläimet olisivat vältelleet minua, sillä ainoa saaliseläin jonka näin, oli ollut hiiri, joka onnistui pakenemaan puun juurakkoon heti minut huomattuaan. Onnekseni Päivänsäteen saalistamasta oravasta riitti vatsan täytettä ihan sopivasti meille molemmille. Kun olimme syöneet, kävimme lepäämään joen varrella kasvavan kuusen oksien suojaan. Sovimme lepäävämme vuorotellen, jotta metsässä vaanivat eloklaanilaiset eivät pääsisi yllättämään meitä nukkuessamme. Se jos jokin olisi ollut noloa, että olisimme menettäneet henkemme niin helppoon väijytykseen.
Kun olimme levänneet, lähdimme taivaltamaan takaisin kohti taisteluaukiota.
”Mitä luulet, vieläkö taistelu jatkuu?” Päivänsäde kysyi epävarmalla äänellä. Katsahdin kasvattitytärtäni tuhahtaen:
”En usko, että sitä saadaan päätökseen ilman meitä. Toivon vain, etteivät jotkut tietyt kujakissat ole ottaneet jalkoja alleen ja lähtenyt pakoon. Minä vannon, että me etsimme käpäliimme jokaikisen karkulaisen sodan jälkeen.”
Päivänsäteen terävä katse kertoi naaraan olevan kanssani samaa mieltä, mutta hänen silmissään välähti pieni epävarmuus.
”Pakenevat petturit totta tosiaan ansaitsevat kuoleman ja rangaistuksen teostaan, mutta en tiedä riittävätkö resurssimme siihen tämän kaiken jälkeen. Minä uskon, ettemme selviä tästä taistelusta ilman kuolemia”, naaras naukaisi mietteliäänä. Siristin epäilevästi silmiäni. Tyttäreni sanoissa oli kyllä järkeä, mutten halunnut kertoa sitä hänelle. En halunnut näyttää typerältä ja hoppuilevalta vanhukselta Päivänsäteen rinnalla.
”En minä sanonut, että etsisimme mitään tai ketään heti. Tietenkin tappioita tulee, en hetkeäkään usko että kaikki nuorimmat taistelijat selviävät hengissä. Meillä on loppuelämä aikaa etsiä kissoja, jotka ovat pettäneet tämän Yhteisön”, tuhahdin kärkkäästi. Päivänsäde ei ehtinyt sanoa enempää, kun taistelun äänet kantautuivat jo korviimme. Aukio oli lähellä ja taistelu oli yhä käynnissä.
”Meidän tavoitteenamme on löytää Mesitähti käpäliimme, johdatella hänet pois aukiolta ja tappaa hänet kaikessa rauhassa”, ilmoitin Päivänsäteelle, kun lähdin jo kiihdyttämään tahtiani päästäkseni mahdollisimman nopeasti etsimään verivihollistani.
//Päivi?
KP-boosti käytössä
