Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Laikukas kolli kuunteli rauhallisena Päivänsäteen kertomuksia siitä, miten Mesitähti oli kylmästi murhannut kujakissayhteisön aiemman johtajan ja täten ajanut koko yhteisön alas. Hän oli aina pitänyt Mesitähteä reiluna kissana, joka oli hyvä esimerkki kaikille. Mutta nyt hänen kuvansa entisestä päälliköstään muuttui täysin.
Yllätyksekseen Kharon kuuli myös Päivänsäteen olevan entinen eloklaanilainen. Kolli vastasi nyt naaraan painostavaan katseeseen hämmentyneesti. Hento hymy hiipi naaraan kasvoille huomatessaan Kharonin reaktion.
”Miksi en sitten ole tavannut sinua?” harmaalaikukas kolli esitti empimättä kysymyksensä.
”Saatoit tavatakin. Minut vietiin pois ihan pentuna”, Päivänsäde vastasi häntäänsä välinpitämättömästi heilauttaen. Palaset loksahtivat paikoilleen, kun Kharon ymmärsi puhuvansa Mesitähden tyttärelle. Tiesikö Päivänsäde sitä itsekään? Nyt hän ymmärsi, miksi kolme aiempaa kissaa olivat vaikuttaneet niin tutuilta. He olivat ne kissat, jotka olivat kidnapanneet Päivänsäteen.
”Minäkään en enää pidä eloklaanilaisista”, Kharon aloitti ja jäi hetkeksi pohtimaan seuraavia sanojaan, ”heidän takiaan minä menetin kaiken, paitsi veljeni.”
Kharon laski hetkeksi eriväristen silmiensä katseen käpäliinsä. Kolli tunsi kasvavaa vihaa eloklaanilaisia, erityisesti Lieskakajoa ja Mesitähteä kohtaan. Hän oli aivan varma, että kaikki ilo ja onnellisuus Eloklaanissa oli vain silkkaa esitystä, jolla yritettiin peittää Mesitähden ja muiden pahuus. Jos Lieskakajo olisi oikeasti välittänyt Kharonista, hän olisi estänyt heitä lähtemästä tai lähtenyt mukaan. Eloklaanilaiset olivat tekopyhiä. He puhuivat paljon, mutta sanat eivät koskaan muuttuneet teoiksi. Ja sen vuoksi Kharon oli nyt orpo.
”Aiotteko te kostaa vielä Mesitähdelle?” Kharon kysyi ja nosti katseensa Päivänsäteeseen. Entinen eloklaanilainen halusi kostaa. Hän tahtoi kaikkien näkevän, millaisia eloklaanilaiset todella olivat.
//Päivänsäde?
// 233 sanaa
