Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Raivoisa taistelu oli tullut päätökseen, mutta Kharon ei vieläkään irrottanut otettaan ketusta. Hän halusi olla varma, ettei peto nousisi enää ylös ja tappaisi heitä.
Vasta Päivänsäteen sanat kuultuaan, laikukas kolli nosti päänsä ylös ja kohdisti katseensa tummaan naaraaseen. Kharonin ilme oli tyyni. Vaikka hän oli juuri voittanut taistelun kettua vastaan, erakko ei riemuinnut. Noinko helppoa se oli ollut? Kharonin eriväristen silmien katse kääntyi takaisin punaruskeaan petoon, joka makasi elottomana hänen jalkojensa juuressa. Totta se oli, kettu oli kuollut.
Huono omatunto valtasi Kharonin synkkenevän mielen. Emo, isä tai edes Corona eivät olleet pärjänneet ketulle taistelussa. Miksi Kharon oli onnistunut tappamaan ketun, ja vieläpä kaksijalkalassa kasvaneen rääpäleen kanssa? Voitto tuntui epäreilulta. Kharon astui kauemmas elottomasta ketusta siirtämättä katsettaan pois siitä. Olisiko hän voinut voittaa ketun myös silloin, kun hänen vanhempansa olivat kuolleet? Kharon alkoi voida pahoin, kun edes ajatteli sitä. Hän oli katsellut perheenjäsentensä kuolevan yksi toisensa jälkeen, eikä ollut edes yrittänyt auttaa. Jos hän olisi tehnyt jotakin, kaikki voisi olla nyt toisin.
Paha olo oli niin voimakas, että kolli oli vähällä oksentaa.
”Mikä sinulle tuli? Etkö kestä nähdä verta?” Päivänsäteen piikittelevä äänensävy tunkeutui Kharonin ajatuksiin. Myönnettäköön, että se vei myös huonon olon mennessään. Kharon kääntyi tumman naaraan puoleen katsoen tätä tuimasti.
”Kestän. Minä vain inhoan yli kaiken kettuja”, valkoturkkinen kissa murahti ja pyyhki pois ajatukset vanhemmistaan. Heillä oli nyt tärkeämpääkin tekemistä kuin kyhjöttää tässä puolta päivää.
”Ai enemmän kuin Eloklaania?” Päivänsäde jatkoi. Kharon ei vaivautunut vastaamaan naaraan kysymykseen, vaan alkoi nuolla turkkiaan. Se oli sotkeutunut täydellisesti taistelun lomassa. Sieltä täältä uupui karvatukkoja, jotka lojuivat nyt ympäri taisteluareenana toiminutta metsää. Kharon oli välttynyt sen suuremmilta haavoilta. Pieniä ruhjeita oli siellä sun täällä, mutta ne paranisivat nopeasti.
Kharon huomasi, että Päivänsäteellä ei ollut käynyt yhtä hyvä tuuri. Naaraan oikeaa kylkeä koristivat pitkät, verta vuotavat haavat, joita naaras parhaillaan nuoli puhtaaksi. Välillä Päivänsäde irvisteli, eikä Kharon ihmetellyt sitä ollenkaan. Tuoreet haavat olivat takuulla kipeitä.
”Hämähäkinseittiä”, laikukas kolli keksi. Hän oli nähnyt, kuinka parantajat Eloklaanissa olivat tyrehdyttäneet verenvuodon hämähäkinseitillä. Se oli kaikki, mitä kolli tiesi parantamisesta. Kolli ei jäänyt odottamaan Päivänsäteen vastausta, vaan lähti etsimään seittiä.
Hänen onnekseen sitä löytyi melkeinpä mistä vain. Ei pitänyt montaa ketunmittaa kulkea, kun Kharon löysi hyvän paikan. Hämähäkki oli kutonut laaja-alaisen seittinsä lehdettömän pensaan oksiin. Kharon silmäili hetken kahdeksanjalkaista hämähäkkiä, joka käveli seittiä pitkin. Entinen eloklaanilainen nappasi maaasta pienen kepin, johon hän keräsi seittiä. Hän kävi läpi vielä muutamat muut varvut ja risuikot, joista seittiä löytyi. Hetken päästä oksassa oli hyvänlainen tukko seittiä. Se sai luvan riittää Päivänsäteen isoimpiin haavoihin.
Kolli palasi takaisin naaraan luokse, joka yhä suki rähjääntynyttä turkkiaan. Naaras kääntyi epäluuloisena Kharonin puoleen, tuijottaen kepissä olevaa seittiä.
”Eloklaanissa parantajat käyttivät seittiä tyrehdyttämään verenvuotoja, kai”, Kharon sanoi lapojaan kohauttaen. Päivänsäde ei näyttänyt vakuuttuneelta, mutta käänsi kuitenkin haavoittuneen kylkensä Kharonille, joka onnistui taiteilemaan seitin jotenkuten isoimpien haavojen päälle. Se ei ollut ollenkaan niin helppoa, miltä se näytti.
”En ymmärrä, miten ne saavat sen siihen niin helposti”, Kharon oli vähällä turhautua painellessaan seittiä Päivänsäteen haavoille.
Kun työ oli tehty, Kharon astui taaemmaksi ihaillakseen työtään. Sentään seitit olivat suurin piirtein paikoillaan, Kharon ajatteli. Samalla hän päätti, ettei enää ikinä edes yrittäisi leikkiä parantajaa.
”Kerta me pysähdyimme jo, niin voimme varmaankin harjoitella saalistamisen alkeita. Oletko sinä valmis?” Kharon esitti kysymyksen Päivänsäteelle, joka yhä katseli arvostellen kyljessään olevia hämähäkinseittejä.
//Päivi?
// 536 sanaa
