Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Kharon oli niin vihainen, että ympäristön tarkkaileminen oli unohtunut. Kolli räyhäsi Päivänsäteelle minkä kerkesi ja purki kiukkuaan naaraaseen. Harmaa naaras oli muuttunut pienessä hetkessä itsevarmasta kissasta pieneksi mytyksi, joka tuijotti kauhuissaan jotakin Kharonin selän taakse. Laikukas kolli oli vähällä suuttua entistä enemmän siitä, ettei naaras voinut edes katsoa häntä.
Mutta kun Päivänsäde avasi suunsa ja lausui vaimealla äänellä Kharonin klaaninimen, kolli tajusi jonkin olevan pielessä. Hän käännähti ympäri nopeasti. Erakolla meni hetki ymmärtää, minkä kanssa hän seisoi kasvotusten. Ruskeat, vihaiset silmät tuijottivat herkeämättä Kharonia.
Kettu oli ilmestynyt kuin tyhjästä. Hetkeksi Kharon jähmettyi paikalleen vastakkain ketun kanssa. Aika tuntui pysähtyvän, kun kolli tuijotti pedon kasvoja. Kettu oli luimistanut suipot korvansa ja paljastanut terävät, keltaiset hampaansa. Matala murina nousi oranssiturkkisen pedon kurkusta. Kharon tiesi, että pian alkaisi tapahtua. Kettu ei seisoskelisi saaliinsa edessä tuntikausia liikkumattomana.
Kolli päätti tehdä ensimmäisen liikkeen. Taistelulta ei voisi välttyä enää tässä vaiheessa, hänen oli taisteltava kettua vastaan. Kharon teki nopean syöksyn sivuun, mutta kettu ei syöksynytkään hänen peräänsä. Sen sijaan punaturkkinen peto pinkaisi itsensä vauhtiin suoraan Kharonin ohitse. Kolli käännähti ympäri. Hän oli unohtanut Päivänsäteen olemassaolon kokonaan, ja nyt kettu pinkoi kohti naarasta.
Tummanharmaa naaras oli noussut ylös aluskasvillisuuden seasta ja näytti valmistautuvan kohtaamaan ketun. Kun kettu kävi Päivänsäteen kimppuun, Kharon yllättyi. Naaras onnistui väistämään terävät hampaat ja liikkumaan jopa ketterästi aluskasvillisuudesta huolimatta. Jossain vaiheessa kissa onnistui jopa iskemään kynsillään kettua kasvoihin. Se sai pedon vinkaisemaan, mutta taisteluntahto vain kasvoi. Kettu murisi yhä lujempaa ja yritti taas saada Päivänsädettä hampaisiinsa.
Kharon seisoi yhä paikallaan muutaman ketunmitan päässä ketusta ja kissasta, joka näytti taistelevan henkensä edestä. Muisto kuolleista vanhemmista ja heidät tappaneesta ketusta palasivat elävinä Kharonin mieleen. Hän halusi paeta. Kolli oli jo ottamassa ensimmäistä askelta kääntyäkseen, kun hän muutti mielensä. Jos hän nyt jättäisi Päivänsäteen tänne kuolemaan, hän ei voisi koskaan palata kaksijalkalaan hakemaan Deimosta. Hammasta purren Kharon joutui vaihtamaan suunnitelmaansa.
Ennen kuin hän ehti tehdä mitään, Päivänsäteen tuuri loppui. Naaras oli jatkanut ketun väistelemistä, mutta aluskasvillisuus näytti käyvän Päivänsäteen kohtaloksi. Tummanharmaa kujakissa kompastui maassa lojuviin risuihin ja lensi kuonolleen maahan, kettu perässään.
Raivokkaasti muristen kettu syöksyi empimättä kissan kimppuun. Kharon joutui pakottamaan itsensä liikkeelle. Kolli singahti kohti kettua, joka oli saanut Päivänsäteen hampaisiinsa. Sen tarkoituksena oli kaiketi vain tappaa vihollinen.
Kharon pääsi yllättämään ketun. Kolli loikkasi itseään isomman eläimen selkään kynnet ojossa. Kettu parkaisi ja irrotti otteensa Päivänsäteestä, alkaen sitten riuhtoa itseään ympäriinsä, yrittäen irrottaa selässään roikkuvan kissan. Kharon painoi kyntensä yhä syvemmälle ketun niskaan. Kettu vikisi kivusta ja jatkoi riuhtomista. Mitä enemmän kettu liikkui, sitä heikommaksi Kharonin ote ketun selästä kävi. Hän ei tiennyt oliko Päivänsäde edes tajuissaan, mutta kolli rukoili hiljaa mielessään naarasta avuksi. Yksin kummallakaan ei olisi mitään mahdollisuuksia tappaa kettua, mutta kahdestaan he saattaisivat jopa onnistua siinä.
//Päivi?
// 445 sanaa
