Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Erakon viha laantui, kun tämä kuuli Päivänsäteen lohduttavat sanat. Samaan aikaan kolli oli häkeltynyt ja helpottunut siitä, että kitka hänen ja matkakumppaninsa välillä oli edes hetkellisesti kadonnut. Jatkuva kinastelu ja tahallaan toisten hermojen raastaminen vei loppujen lopuksi aika paljon energiaa.
”Teillähän on Tyrskytiikeri, ette te minun apuani tarvitse”, valkoturkkinen kolli sanoi kääntäessään katseensa pois Päivänsäteestä. Yhtäkkiä Kharon tunsi olonsa aivan turhaksi ja hyödyttömäksi. Keijukainen varmasti tappaisi hänet, jos he koskaan pääsisivät takaisin kujakissayhteisön kaksijalkalaan. Kolli käänsi taas katseensa Päivänsäteeseen ja kohtasi tämän tummansiniset silmät. Naaraan ilme oli normaalista poikkeava, ei läheskään yhtä luotaantyöntävä kuin tavallisesti.
”Minusta tuntuu, että sinusta olisi enemmän hyötyä kuin arvaatkaan. Katso nyt, miten paljon minäkin olen oppinut parissa päivässä”, naaras tokaisi virnistäen ja huitaisi etukäpälällään läheistä varpua. Kharonin kasvoilla käväisi nopea hymy, mutta erakko vakavoitui pian.
”Mistä minä voin tietää, ettet sinä valehtele? Jos vierität koko loukkuun jäämisen minun niskoilleni, Keijukainen tappaa minut”, paksuturkkinen kolli sanoi päätään pudistellen. Vaikka Päivänsäde vaikuttikin vilpittömältä, Kharon ei saanut unohtaa millaisen kasvatuksen naaras oli saanut. Hänen kasvattivanhempansa valehtelivat kaikesta, varmasti jopa toisilleen. Miten sellaisten kasvattamaan kissaan muka pystyi luottamaan?
//Päivi?
//179 sanaa
