Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko | Kujakissayhteisö
Kharon kulki hieman varuillaan Päivänsäteen ja Tyrskytiikerin perässä syvemmälle kaksijalkalaan. Kolli vilkaisi haikeana taakseen, kun turvallinen metsämaisema katosi kivisten kaksijalanpesien taakse. Laikukas kolli pysytteli sitkeästi kahden muun kissan perässä, kun he mutkittelivat hämäriä kujia pitkin eteenpäin. Muutaman kujan jälkeen he löysivät Keijukaisen ja Mäihän, jotka penkoivat metallisäiliöitä.
”Pelkkää variksenruokaa”, Mäihä tuhahti loikatessaan ulos säiliöstä. Kolli ravisteli vasempaan etukäpäläänsä tarttuneet roskat maahan. Vasta silloin mustavalkoinen erakko huomasi paikalle saapuneen kolmikon. Mäihä pyysi Keijukaisen luokseen. Kharon ei ollut lainkaan innoissaan nähdessään harmaan naaraskissan astelevan esiin säiliöiden takaa. Naaras näytti ensin ärsyyntyneeltä nähdessään Tyrskytiikerin, mutta huomatessaan tuon vierellä seisovan Päivänsäteen, naaraan kasvoille levisi huojentunut, etäisesti hymyä muistuttava virne.
”Minä tiesin, että tulet takaisin!” täysikasvuinen naaras huudahti kiiruhtaessaan kasvattinsa luokse. Kharon oli jäänyt tarkoituksellisesti hieman etäämmälle muista, sillä hän ei halunnut saada kaksikon huomiota itseensä. Päivänsäde kertoi innoissaan lyhyesti matkastaan kaksijalan luota metsien poikki takaisin kotiinsa. Välillä tumma naaras vilkaisi syrjemmällä nököttävää Kharonia kertoessaan, kuinka paljon ”Haavetassu” oli häntä auttanut ja opastanut. Keijukainen ei vaikuttanut vihaiselta, enemmänkin helpottuneelta ja iloiselta siitä, että hänen kasvattinsa oli löytänyt tiensä takaisin kujakissayhteisöön. Ellei Kharon olisi tiennyt totuutta, hän olisi voinut luulla Keijukaista Päivänsäteen emoksi, sillä niin lämpimästi naaras katsoi nuorempaa.
”Arpi saa kyllä luvan katsoa tuota haavaasi. Täytyy toivoa, ettei siihen jää hirvittävän rumaa arpea”, Keijukainen tokaisi, kun viisikko oli viimein valmis palaamaan takaisin ränsistyneeseen kaksijalanpesään, eli toisin sanoen kotiin. Päivänsäde otti paikan aivan Keijukaisen kintereiltä, mutta Kharon jättäytyi suosiolla porukan perälle. Hän huomasi Mäihän vilkuilevan välillä taakseen, kai varmistaen, että laikukas kolli oli yhä mukana. Kharon oli niin väsynyt, ettei jaksanut vastata häiritsevään vilkuiluun mitään.
Kharon loikki malttamattomana porukan hännillä pesän sisäänkäynnille. Hän odotti veljensä tapaamista, sillä Deimos oli varmasti ollut huolissaan. Erakko laskeutui ikkunalaudalta pesän tomun peittämälle, puiselle pohjalle ja etsi katseellaan veljensä tummaa turkkia. Tuttu, tummanharmaa kollikissa pesi parhaillaan turkkiaan huoneen kauimmaisessa nurkassa. Entinen eloklaanilainen nosti harmaansinisen katseensa, kuullessaan kissojen saapuvan pesään. Tunnistettuaan veljensä, Deimos nousi pystyyn ja käveli epäuskoisena huoneen poikki Kharonin luokse. Pitkäturkkinen kolli silmäili veljeään. Kharon veikkasi, että veli halusi varmistaa toisen olevan kunnossa.
”Olin niin huolissani sinusta”, Deimos totesi huokaisten, ”mitä oikein tapahtui?”
”Jouduimme kaksijalkojen loukkuun, ja siitä hirviön kyytiin. Se vei meidät kauas, mutta nyt kaikki on hyvin, kun me löysimme takaisin tänne”, Kharon kuittasi koko asian kuin se olisi ollut aivan pikku juttu. Deimos katsoi veljeään epäröiden, mutta tyytyi sitten nyökkäämään.
”Keijukainen oli aivan raivona. Luulen, että hän syyttää katoamisestanne sinua vähintäänkin yhtä paljon kuin Tyrskytiikeriä”, veli kumartui lähemmäs Kharonia ja kuiskasi niin hiljaa, etteivät muut pesässä olevat kissat kuulisi sitä. Toisaalta, tuskin kukaan olisi kiinnittänytkään heihin huomiota, vaikka Deimos olisi puhunut huutaen. Keijukainen nimittäin oli vienyt kaikkien huomion itseensä ja Päivänsäteeseen. Silloin vasta Kharon huomasi, että kaksijalan pesässä oli kolme hänelle täysin tuntematonta kissaa. Kaksi täysikasvuista, naaras ja kolli ja yksi nuorempi naaras. Kolli vilkaisi Päivänsädettä, joka istui ryhdikkäästi Mäihän ja Tyrskytiikerin välissä, kuunnellen Keijukaisen ylpeilyä siitä, miten naaras oli selvinnyt metsässä ilman minkäänlaista aiempaa kokemusta. Kharon kääntyi takaisin veljensä puoleen.
”Päivänsäde lupasi puhua hänelle. Meidän on luotettava siihen, että hän pitää sanansa”, Kharon lausahti ja käänsi taas katseensa tummanharmaaseen naaraaseen. Sillä hetkellä myös Päivänsäteen tummansininen katse harhautui Keijukaisesta Kharoniin, ja kaksikon katseet kohtasivat. Päivänsäde käänsi omansa kylmänviileästi pois, ja keskittyi taas Keijukaiseen ja kolmeen uuteen tulokkaaseen.
