Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Kharon katsoi empien Päivänsäteeksi kutsuttua naaraskissaa. Hän oli esittänyt kysymyksen, johon Kharon ei välttämättä halunnut vastata totuudenmukaisesti.
”Haavetassu”, kolli päätti vastata. Tottahan se oli, että hänen nimensä oli Haavetassu, tai oli ainakin joskus ollut.
”Klaaninimi”, Päivänsäde sylkäisi sanat suustaan inhoten. Se sai Kharonin mielenkiinnon heräämään. Mitä niin kamalaa klaanit olivat tehneet, että moinen kujakissa inhosi heitä? Kharon rakenteli petiään mitä ihmeellisimmistä materiaaleista. Ne tarttuivat kynsiin epämukavasti kiinni, ja saivat turkin aivan sähköiseksi.
Kharon ei pitänyt ivallisesta tavasta, jolla Päivänsäde katseli hänen touhujaan.
”Miksi sinä et pidä klaaneista?” Kharon kysyi ja huitoi turhautuneena käpäläänsä. Kangas oli jäänyt kynteen kiinni, eikä meinannut irrota millään. Hetken huiskimisen jälkeen se lennähti pari hiirenmittaa kauemmaksi, suoraan kohti Päivänsädettä. Kharonin yllätykseksi tummanharmaa naaras onnistui väistämään lentävää esinettä. Nyt naaraan ilme oli ärsyyntynyt, kun tuo tarrasi kynsillään kiinni kankaaseen ja viskasi sen voimalla kohti Kharonia. Kolli ei edes yrittänyt väistää, vaan kankaanpala lennähti hänen rintaansa ja putosi maahan.
”Miksi sinä lähdit Eloklaanista?” Päivänsäde vastasi kysymykseen kysymyksellä. Se ärsytti Kharonia entisestään. Kolli oli harkinnut lyhyen ajan sisällä monta kertaa pakenemista, mutta totesi joka kerta sen olevan huono idea. Jos hän yrittäisi mitään, kujakissat saisivat hänet varmasti kiinni pian. Eikä hän sitä paitsi edes osaisi ulos kaksijalkalasta, joka oli yksi kivisten pesien ja ukkospolkujen sokkelo.
”Minä ja veljeni kyllästyimme. Mitä sinä luulet, voisinkohan hakea hänetkin tänne? En kertonut lähteväni, ja hän on varmasti hirmuisen huolissaan”, Kharon sanoi ja irvisti harmistuneena. Hän toivoi, että Päivänsäteellä olisi edes vähän sydäntä, vaikka nuori naaras tuskin pystyi päättämään täällä mitään.
//Päivi?
// 247 sanaa
