Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet
Päivänsäde oli voittanut kaksintaistelussa Menninkäisen. Kaksikon taistelu lumessa ei enää muistuttanut yhtä paljoa pentujen epämääräistä räpiköimistä kuin aiemmin. Nyt lumi ei ollut kummallekaan kissalle este, vaan lähinnä vain hidaste. Kharonin mielestä oli ollut äärimmäisen tyydyttävää nähdä, miten Menninkäinen oli potkinut lunta Päivänsäteen kasvoille.
Kun naaras oli voittanut kaksintaistelun, tämä kahlasi hangen poikki Kharonin luokse erittäin tyytyväisen oloisena. Laikukas kolli ei vastannut heti kaksijalkalan kasvatin kysymykseen, vaan odotti Menninkäisenkin pääsevän heidän luokseen. Leopardilaikukas kolli rämpi itsensä kovaan ääneen kiroten ylös hangesta, ja kahlasi sitten Päivänsäteen jälkiä pitkin kaksikon luokse.
Kharon suoristi ryhtinsä ja silmäili kahta itseään jonkin verran nuorempaa kissaa, jotka yrittivät parhaillaan ravistella enimpiä lumia pois turkeiltaan. Suurikokoisen erakon katse pysähtyi Menninkäiseen. Huomatessaan Kharonin tuijotuksen, erakko kohtasi hänen katseensa.
”Minä taistelen ensin sinun kanssasi”, Kharon ilmoitti ja viittoi kissan perässään takaisin aukiolle sellaiseen kohtaan, jossa ei vielä oltu taisteltu. Päivänsäde jäi seisomaan aloilleen aukion laidalle, kun kaksi kolli asettuivat toisiaan vastakkain aukion eri laidoille.
Kharon seisoi aloillaan hangessa, jääden odottamaan Menninkäisen aloitusta. Harjoittelun alussa entinen eloklaanilainen oli voittanut lähes aina molemmat koulutettavat. Nyt voitto ei enää ollut itsestäänselvyys, sillä kaksikko oli kehittynyt. He olivat oppineet liikkumaan metsässä ja hyödyntämään siellä olevia asioita moitteettomasti.
Odottelu tuntui pitkältä, eikä Menninkäinen tehnyt elettäkään aloittaakseen taistelua. Leopardilaikukas kolli seisoi kylkiään myöten hangessa ja tuijotti herkeämättä Kharonia. Kharon tiesi, ettei Menninkäinen ollut luonnostaan mikään etevin taistelija, mutta sama koski myös Kharonia. Nopeat, ketteryyttä vaativat liikkeet olivat Kharonille kaikista haastavimpia. Sen sijaan Menninkäinen hyödynsi taistellessaan juuri näitä asioita.
Ikuisuuden kestäneen odottelun päätteeksi, Menninkäinen tuntui viimein kyllästyvän odotteluun. Vaaleanruskea kolli syöksähti hangessa eteenpäin ja alkoi lähestyä Kharonia. Valkoturkkinen kolli onnistui väistämään, kun Menninkäinen loikkasi häntä kohti. Kharon tiesi toisen olevan nopea liikkeissään, joten hän kääntyi saman tien ympäri vastaanottaakseen Menninkäisen uuden hyökkäyksen. Kissa loikkasi taas kynnet ojossa kohti Kharonia, joka seisoi aloillaan odottaen oikeaa hetkeä. Kun Menninkäinen oli yhä ilmassa, Kharon syöksähti eteenpäin muutaman askeleen verran ja onnistui pääsemään Menninkäisen taakse. Entinen eloklaanilainen käännähti ympäri ja nappasi kiinni toisen kissan hännästä, joka juuri sopivasti sattui olemaan suoraan hänen edessään. Kharon kiskaisi voimakkaasti Menninkäistä hännästä taaksepäin, ja leopardilaikukas kolli vingahti kivusta. Sirorakenteinen kissa lennähti helposti ilman halki ketunmitan päähän kiskaisun voimasta. Kharon irrotti otteen hännästä, jolloin Menninkäinen mätkähti koskemattomaan hankeen.
Kamppailu jatkui tasaisesti vielä hetken aikaa. Se toisti koko ajan samaa kaavaa, jossa Menninkäinen toimi hyökkääjänä ja Kharon puolustajana, tarkoituksenaan keskeyttää toisen hyökkäys ja vahingoittaa Menninkäistä. Koska leopardilaikukas kolli ei tosiaankaan ollut kestävimmästä päästä, hän väsyi nopeasti, kun Kharon juoksutti tätä sinne tänne aukion laidasta toiseen. Hangessa tarpominen oli pitkäjalkaisellekin kissalle pidemmän päälle raskasta, jos tämä ei ollut kyllin kestävä.
Taistelu päättyi Kharonin selvään voittoon, kun hän onnistui taas kerran keskeyttämään Menninkäisen hyökkäyksen. Kolli sai painetua vastustajansa hankeen niin, ettei Menninkäinen päässyt enää otteesta irti. Kharon oli tyytyväinen suoritukseensa, kun hän nousi ylös toisen päältä ja antoi Menninkäisen nousta ylös hangesta.
”Ei tarvitsisi olla niin tosissaan! Meinasit tukehduttaa minut hankeen äsken!” Menninkäinen äksyili ja paljasti valkoiset hampaansa. Kharon mulkaisi kissaa.
”Luuletko, että klaanikissat taistelevat sinua vastaan jotenkin puolitosissaan vain siksi, koska olet tuollainen heikko kaksijalkalan kasvatti?” harmaalaikukas kolli ärähti ja potkaisi suutuspäissään takajaloillaan lunta niin, että se pöllähti Menninkäisen päälle. Leopardilaikukas kolli oli juuri ollut sanomassa jotakin, mutta vaikeni lumen pöllytessä hänen kasvoilleen. Kaksikko palasi aukion laidalla istuvan Päivänsäteen luokse.
”Sinun vuorosi”, Kharon murahti naaraalle ja viittoi hänet perässään pois aukiolta.
”Eikö meidän pitänyt taistella aukiolla?” Päivänsäde kysyi, mutta kuitenkin seurasi kouluttajaansa. Kharon pudisti päätään.
”Suunnitelmat muuttuivat, me taistelemme puiden seassa”, kolli tuhahti. Päästyään sopivan etäisyyden päähän aukiosta, Kharon kääntyi Päivänsäteen suuntaan. Hän halusi pistää naaraan koville, koska tiesi miten raivostuttavaksi kissa kävi, mikäli hän voittaisi Kharonin taistelussa. Kharon päätti hyödyntää metsää, pitkiä jalkojaan ja omaa kestävyyttään. Tämä taistelu ei olisi paikoillaan olemista, vaan Päivänsäde saisi toden teolla jahdata Kharonia.
//Päivi?
