Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet
Kharon seurasi sivusta, kuinka Päivänsäde asteli itsevarmasti kohti vettä. Erakko oli yllättynyt, kuinka helposti naaraskissa asteli kylmään veteen ja askel askeleelta vain syvemmälle. Kharon oli aiemminkin käynyt lammella uimassa, joten hän tiesi pohjan olevan äkkisyvää. Kolli oli juuri varoittamassa Päivänsädettä siitä, mutta naaras oli liikkunut liian nopeasti. Harmaa turkki katosi veden alle ja alkoi armoton räpiköinti. Vettä roiskahteli ympäriinsä, välillä Päivänsäde hävisi näkyvistä ja välillä Kharon erotti jonkun kissan ruumiinosista.
Empimättä Kharon syöksähti nopeasti kohti lampea ja pulahti veteen. Vesi kasteli paksun turkin nopeasti. Kylmyys tuntui inhottavalta iholla, mutta Kharon ei pysähtynyt. Hän ui nopeasti Päivänsäteen luokse ja yritti saada otetta naaraan turkista. Se oli huomattavan vaikeaa, sillä Päivänsäde räpiköi holtittomasti yrittäessään löytää tietään pinnalle. Kharon väisteli parhaansa mukaan naaraskissan potkuja, mutta molempien epäonneksi Päivänsäteen jalka iskeytyi suoraan vasten laikukkaan kollin kasvoja. Kharon oli vähällä vetää vettä henkeensä, joten tämän oli peräännyttävä ja käytävä pinnalla.
Erakko ui takaisin pintaan ja veti syvään henkeä. Hänen katseensa kääntyi kohtaan, jossa Päivänsäde yhä räpiköi. Kolli huomasi, miten naaraan liikkeet alkoivat hidastua. Hän tiesi, että nyt olisi toimittava nopeasti. Kharon puri hampaansa yhteen ja sukelsi taas pinnan alle kohti Päivänsädettä. Hänen onnistui väistää erakkonaaraan vettä halkovat käpälät ja tarttua kiinni naaraan niskanahkaan. Kenties Päivänsäde ymmärsi avun tulleen tai sitten hän menetti tajuntansa, mutta naaras lopetti sätkimisen heti siihen paikkaan. Kharon ui takaisin pintaan ja etsi katseellaan rannan, josta he olivat tulleet veteen. Kolli kauhoi voimakkaasti käpälillään vettä ja potki takajaloillaan vauhtia. Pian jalat ylsivät jo pohjaan, ja erakko kantoi Päivänsäteen rantaan.
Hän pudotti naaraan kuivalle maalle ja ravisteli turkiltaan enimmät vedet pois. Päivänsäde alkoi yskiä armottomasti, ja pian tämä kampesi itsensä jo huterille jaloilleen. Naaraan koko keho tärisi holtittomasti, kun tuo nosti tummansinisen katseensa Kharoniin. Kollin kasvoille piirtyi hänen tahtomattaan vahingoniloinen virne. Kerrankin hän oli jossain parempi kuin Päivänsäde, joka oli itse täydellisyys.
”Mitä sinä virnuilet?” naaras kivahti ja yskäisi vielä muutaman kerran. Kharon kohautti lapojaan.
”Et näköjään olekaan luonnonlahjakkuus kaikessa”, valkoturkkinen kolli kiusasi naurahtaen, ”tiedätpähän ainakin, ettei sinun kannata ottaa Mesitähdestä mittaa vedessä; häviäisit ennen kuin hän edes ehtii koskea sinuun.”
//Päivi?
