Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Kauhusta kankea Kharon painautui häkin seinämää vasten pysyäkseen pystyssä, kun kaksijalka kuskasi heitä ties minne. Kun he viimein pysähtyivät, toivon kipinä heräsi nuoressa kollissa. He eivät olleet joutuneet kauas, luultavasti olivat yhä kaksijalkalassa, joten kotiin ei olisi pitkä matka. Kunhan vain joku avaisi häkin oven.
Toivon kipinä sammui heti, kun erakko kuuli murinan. Aluksi hän luuli sen tulevan Päivänsäteestä, mutta tajusi nopeasti olevansa väärässä. Mikään muu ei pitänyt sellaista murinaa kuin Hirviöt. Kaksijalka oli vienyt heidät Hirviön suuhun, ja se oli lähdössä nyt liikkeelle.
Laikukas kolli huomasi Päivänsäteen katseen harhautuvan häneen. Tummansinisistä silmistä paistoi puhdas pelko. Vaikka Kharon itsekin oli aivan kauhuissaan, hänen ajatuksensa pysähtyivät hetkeksi Päivänsäteeseen. Tummanharmaa naaras oli aina esiintynyt pelottomana johtajaluonteena, ja nyt se kaikki oli tiessään. Osittain Kharon tunsi sääliä, mutta myös puhdasta iloa Päivänsäteen pelosta. Tätä hän voisi käyttää aseena naarasta vastaan, jos hän alkaisi käydä hermoille.
”Anna tämän olla pahaa unta”, Päivänsäteen sanat tuskin kuuluivat Hirviön tasaisen murinan yli.
”Rukouksesi ovat turhia, tämä on totta vaikket haluaisikaan uskoa sitä”, Kharon tiuskaisi. Kharon oli peloissaan, mutta hän yritti peitota sen vihalla. Pelko lamaannutti ja viha tuntui vain antavan lisää voimaa.
”Sen sijaan, että mutiset siellä yksiksesi, voisitko keksiä miten me pääsemme täältä pois. Kai sinun kasvattajasi ovat opettaneet sinulle edes jotakin siitä, miten kaksijaloilta pääsee pakoon?” Kharon jatkoi naaraan piikittelyä.
//Päivi?`
// 215 sanaa
