Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Nuori naaraskissa puhui, kuin olisi omistanut ystävineen koko kaksijalkalan. Kharonin mielestä moinen käytös ei sopinut niin nuorelle, hädin tuskin oppilasikäiselle kissalle. Jos Kharon ei olisi nähnyt kissaa, hän olisi puheidensa perusteella pitänyt tätä huomattavasti vanhempana.
Kolli oli saanut kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikaan ei tuntunut houkuttelevalta. Hän ei kuitenkaan tahtonut kuolla, joten oli kai parasta vain myöntyä ja lähteä kaksijalkalan kissojen mukaan.
”Hyvä on, minä tulen mukaanne”, laikukas kolli lupasi vastentahtoisesti. Harmaan naaraan kasvoille piirtyi tyytyväinen hymynkaltainen virne, kun tuo nosti leukansa pystyyn ja sanoi jotakin oranssille kollille. Kharon ei kuullut, sillä kissa puhui liian hiljaa. Ilmeisesti annettuaan oranssille kissalle käskyn, tuo kiersi Kharonin taakse ja käski kollin liikkeelle.
”Älä sinä komentele minua”, Kharon ärähti vanhalle kissalle, jolta uupui toinen silmä. Näky oli aika karu. Arpinen, melko huonokuntoisen näköinen kolli ei vaikuttanut kovinkaan ystävälliseltä, kun hän komensi Kharonin taas eteenpäin. Entinen eloklaanilainen tiesi, että niskurointi ei nyt kannattanut, joten hän myöntyi kerrankin ja lähti kulkemaan kahden naaraan perään. Kissat johdattivat Kharonin keskelle vilkasta ukkospolkua. Tummanharmaa naaras katsoi ensin oikealle ja sitten vasemmalle, kunnes tuo pinkaisi juoksuun ja ylitti ukkospolun nopeasti. Leopardilaikukas kissa teki samoin, joten myös Kharon seurasi heidän perässään, oranssi kolli tietenkin kannoillaan.
Kharon toivoi pääsevänsä pois kaksijalkalasta ennen aamua. Hän halusi näpäyttää Deimosta, mutta ei huolestuttaa liikaa. Ei veli pärjäisi, jos menettäisi vielä Kharoninkin. Hänen täytyisi keksiä jotakin päästäkseen pois kaksijalkalasta.
”Minne me olemme menossa?” Kharon kysyi juostessaan tummanharmaan naaraan rinnalle. Kissa vilkaisi tummansinisillä silmillään Kharonia.
”Näet pian”, hän vastasi lyhyesti ja käänsi taas katseensa menosuuntaan päin.
Nelikko kulki pienen nurmialueen halki. Siellä täällä kasvoi harvakseltaan pieniä puita, ja nurmialueen läpi kulki kivikkoinen, pieni ukkospolku. Joka puolella oli kivisiä kaksijalanpesiä, eikä metsää ollut lähimainkaan.
”Voisitko sinä edes kertoa, kuka olet? Miksi ette voi päästää minua lähtemään?” Kharon esitti uuden kysymyksen naaraalle.
//Päivi?
// 292 sanaa
