Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Päivänsäde oli lähtenyt yksin metsästysreissulleen, eikä Kharon aikonut olla tyhjän panttina sen aikaa. Hän ei uskonut naaraan saavan kiinni ainuttakaan saalista, joten kolli päätti lähteä saalistamaan. Erakko halusi varmistaa, että saisi vatsansa täyteen, vaikka Päivänsäde palaisikin tyhjin käsin.
Kharonin saalistaessa, hän oli aluksi jäljittänyt oravaa ja saanutkin sen näkökenttäänsä, mutta juuri sillä hetkellä tuuli oli kääntynyt. Orava oli tietenkin haistanut sitä vaanivan kissan ja luikkinut karkuun. Kharon oli ollut harmissaan ja vähällä lopettaa saalistamisen, mutta kurniva vatsa pakotti hänet jatkamaan. Uutta saalista etsiessään, Kharon päätti, että seuraavan epäonnistumisen jälkeen hän ei enää jatkaisi saalistamista, vaan olisi koko päivän tyhjin vatsoin.
Valkoturkkinen kissa löysi nopeasti uuden, helpon saaliin. Varpunen kökötti maassa ja penkoi nokallaan jotakin mullan seasta. Kharon pudottautui matalaksi ja oli niin hiljaa kuin vain pystyi. Pari ketunmittaa hiivittyään, Kharon pinkaisi itsensä eteenpäin kohti varpusta. Lintu havaitsi saalistajan liian myöhään. Se ehti juuri ja juuri pyrähtää lentoon, mutta Kharon loikkasi sen perään. Yhä ilmassa ollessaan kolli onnistui saamaan linnun kynsiinsä. Se piipitti onnettomasti, kun Kharon tömähti aluskasvillisuuden sekaan lintu hampaissaan. Entinen eloklaanilainen naksautti linnun niskat poikki, ja elämä hiipui hetkessä siivekkäästä eläimestä.
Vaikka Kharon inhosikin Eloklaania, hän ei ollut hylännyt uskoaan Tähtiklaaniin. Kolli piti pienen hiljaisen hetken kiittäessään Tähtiklaania saaliistaan. Se tuntui jokseenkin typerältä, sillä Kharon oli aivan varma, ettei Tähtiklaani kuulisi hänen kiitoksiaan. Hän ei kokenut olevansa Tähtiklaanin arvoinen.
Kolli ravisteli inhottavat ajatukset päästään ja nousi seisomaan. Hän nappasi varpusen hampaisiinsa ja palasi takaisin paikkaan, jossa oli viimeisen kerran nähnyt Päivänsäteen.
Kharon ei joutunut odottamaan kauaa, kun tummanharmaa erakkonaaras saapui paikalle. Kolli ei voinut peitellä yllättyneisyyttään, kun tämä huomasi Päivänsäteen kantavan suussaan hiirtä. Kissa laski sen Kharonin jalkojen juureen ja nosti ylpeänä leukansa entistä korkeammalle.
”Minä sain saalista!” harmaa naaras kehuskeli mairealla äänellä, kuin se olisi ollut suurikin saavutus. Kharon ei sanonut mitään, vaan astui sivuun näyttääkseen Päivänsäteelle oman saaliinsa. Naaras nyrpisti nenäänsä nähdessään varpusen, joka lojui elottomana Kharonin takana.
”Kuin myös”, laikukas kolli tokaisi ja heilautti tyytyväisenä tummaa häntäänsä puolelta toiselle.
”Älä näytä tuolta”, Kharon virnisti nähdessään Päivänsäteen nyrpeän ilmeen, ”oikein hieno ensimmäinen saalis. Hienosti tehty, Kärsämöpentu.”
//Päivi?
// 339 sanaa
