Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Kharon ei empinyt, kun Päivänsäde pyysi hänen apuaan. Laikukas kolli ymmärsi, että nyt oli toimittava jos he halusivat päästä vapaiksi. Hän jätti kalansa ja riensi häkin toiselle puolen Päivänsäteen avuksi. Molemmat vetivät kaikin voimin häkin reunaa ylöspäin. Hitaasti, mutta varmasti se alkoi nousta. Lopulta aukko oli niin suuri, että he mahtuisivat siitä ulos.
Kharon kuuli kolahduksen. Se tarkoitti sitä, että kaksijalka oli astunut ulos Hirviöstä. Kolli nappasi kalan hampaisiinsa ja kiiruhti Päivänsäteen viereen. Naaras vilkaisi epäuskoisena vierellään seisovaa kollia, pyöräytti silmiään, muttei sanonut mitään. He olivat jääneet loukkuun kalan vuoksi, joten se otettaisi mukaan, oli mikä oli.
”Kun kaksijalat avaavat hirviön, syöksytään ulos ja juostaan niin nopeasti kuin vain voimme. Pysähdytään vasta, kun olemme tarpeeksi kaukana”, naaras lateli ohjeita. Kharonin teki mieli vastata, että hän olisi tehnyt niin joka tapauksessa, mutta katsoi parhaakseen olla hiljaa. Kolli odotti valppaana, että kaksijalka tulisi heidän luokseen. Hän kuuli vain oman sydämensä sykkeen, kun se laukkasi vimmatusti hänen rinnassaan. Hän pelkäsi, että he epäonnistuisivat.
Kun kaksijalka viimein avasi hirviön, Kharon jännittyi. Se oli heidän merkkinsä, kaksijalka oli aivan lähellä ja tie vapauteen heidän edessään. Kuin toistensa ajatukset lukien kaksikko pinkaisi tismalleen yhtä aikaa ulos häkistä. Kharon näki vilauksen kaksijalasta, joka ei ehtinyt reagoimaan karkuun pinkoviin kissoihin.
Loikattuaan maahan, Kharon ja Päivänsäde alkoivat juosta. Laikukas kolli ei tiennyt mitä hän oli odottanut, mutta yllättyi tajutessaan, etteivät he olleetkaan kaksijalkalassa. Heidän edessään häämötti rehevä aluskasvillisuus ja tiheään kasvavat puut. Oikealle jäi kaksijalanpesä, joka oli huomattavasti pienemmät kuin kaksijalkalan korkeat kivipesät.
Kaksijalka huusi heidän peräänsä, mutta Kharon ei vilkaissut taakseen. Hän juoksi Päivänsäde rinnallaan metsän siimekseen minkä jaloistaan pääsi. Entinen eloklaanilainen ei ollut varma, kuinka pitkästi he juoksivat, mutta Päivänsäde alkoi jäädä jälkeen. Hänen olisi tehnyt mieli kiusallaan jatkaa juoksemista, mutta vatsassa kurniva nälkä pakotti hänet hidastamaan tahtiaan.
Kaksikko pysähtyi keskelle metsää. Nyt Kharon ehti ensimmäistä kertaa tarkkailla ympäristöään kunnolla. Metsä ja sen lukuisat tuoksut ympäröivät heitä. Paikka oli Kharonille täysin tuntematon. Kolli vilkaisi taakseen. Ei merkkiäkään kaksijalasta tai hirviöstä. Vain metsää. Kharon laski katseensa kalaan, jonka hän oli pudottanut jalkojensa juureen. Sitten kissa vilkaisi Päivänsädettä, joka tasasi hengitystään parin ketunmitan päässä. Hän epäröi hetken, mutta taipui sitten.
”Jaatko tämän kalan kanssani?” erakko kysyi vastahakoisesti naaraalta, joka nosti tumman katseensa Kharoniin. Vaikkei kolli välittänytkään Päivänsäteestä tai hänen nälästään, heidän täytyisi tehdä yhteistyötä, jos he halusivat koskaan päästä takaisin kaksijalkalaan. Totuus oli, että heillä ei ollut mitään hajua, kuinka kaukana kotoa he olivat. Huonolla tuurilla he joutuisivat etsimään kujakissayhteisöä kuiden ajan, jos koskaan edes löytäisivät sinne.
//Päivi?`
// 408 sanaa
