Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Kharon oli saapunut paikalle kreivin aikaan. Kolli oli odottanut löytävänsä Päivänsäteen laahustamassa yksin kujia pitkin, mutta sen sijaan tummanharmaa naaraskissa oli joutunut kolmen muukalaisen riepottelemaksi. Kharon oli onnistunut yllättämään kolmikon yllätyshyökkäyksellään, jolloin epäreilu taistelu oli muuttunut hieman reilummaksi.
Taistelu päättyi Kujakissoille mieluisalla tavalla, eli muukalaisten kuolemaan. Kharon ei pitänyt siitä, miten häntä nuorempi Päivänsäde oli joutunut auttamaan häntä taistelussaan yhtä kissaa vastaan, kun naaras itse oli onnistunut kukistamaan jo aiemmin kaksi muuta kissaa.
Valkoturkkisen kollin kuonoa kirveli, ja hän maistoi veren suussaan. Kuonoa pitkin valui verinoro suoraan kollikissan suuhun. Lisäksi erakon paksusta turkista oli irronnut taistelun lomassa tukkoja, joita lojui nyt siellä täällä ympäri hämärää kujaa. Kharon käänsi katseensa Päivänsäteeseen ja ilokseen huomasi, ettei Päivänsädekään ollut selvinnyt ruhjeitta. Pieni, tyytyväinen virnistys hiipi valkoturkkisen kollin kasvoille, mutta pyyhkiytyi pois Päivänsäteen kääntäessä siniset silmänsä kolliin.
”Kylläpä sinulla kesti. Aina minä joudun tappelemaan tällaisia tomppeleita vastaan yksikseni”, tummanharmaa naaraskissa naukui päätään pudistellen. Kharon osasi lukea toveriaan jo sen verran hyvin arvatakseen, ettei tämä ollut vakavissaan.
”Höh, ja minä kun luulin, että pärjäisit yksin edes pienen hetken. Nähtävästi en voi jättää sinua yksin hetkeksikään”, laikukas kolli vitsaili hymyillen. Päivänsäteenkin kasvoille piirtyi huvittunut virne, kun naaras pyöräytti silmiään.
”Et selvästikään. Kai näet, miten suosittu olen? Tarvitsen henkivartijani voidakseni mennä yhtään mihinkään”, Päivänsäde lausahti. Lausahdus sai Kharonin hymyilemään. Hän itsekin oli yllättynyt siitä, että Päivänsäde oli nykyään ainoa kissa, joka sai hänet hyvälle tuulelle.
”No, taidankin jatkossa seurata arvon prinsessaa joka paikkaan”, kolli naukui ja kumartaen Päivänsäteelle. Kaksikko katsoi hetken toisiaan hymyillen, kunnes Kharon vakavoitui:
”Olisi varmaankin hyvä palata pesälle.” Päivänsäde vastasi nyökäyttäen pienesti päätään ja lähti kevein askelin Kharonin edellä kohti Kujakissayhteisön päämajana toimivaa vanhaa kaksijalanpesää.
Kharon loikki Päivänsäteen perässä rikkoutuneesta ikkunasta sisään pesään, jonka alatasolla kaksikon vastaanotti kasa uteliaita silmäpareja. Kharon näki myös Ruskalinnun katsovan kaksikon suuntaan, mutta oranssi kolli käänsi nopeasti sinisen katseensa pesän ruskeisiin seiniin huomatessaan Kharonin katseen.
Päivänsäde selitti tapahtuneen juuri alakertaan saapuneelle Keijukaiselle, joka määräsi yhteisön uuden jäsenen, Härmän paikkaamaan kaksikon haavat. Kharon oli hyvillään siitä, että yhteisö oli saanut toisenkin parannustaitoisen kissan, joka kaiken lisäksi vaikutti huomattavasti pätevämmältä mitä Arpi oli. Mikäli klaanien luona kaikki ei menisi suunnitelmien mukaan, ainakin yhteisöllä olisi kissa, joka kykenisi hoitamaan haavoittuneet jäsenet. Laikukas kolli ei aiemmin ollut päässyt keskustelemaan Härmän kanssa, mutta ensivaikutelma raidallisesta kissasta oli melko mitäänsanomaton. Kun Keijukainen oli käskyttänyt kollin hoitamaan Kharonin ja Päivänsäteen haavat, kissa oli mukisematta tehnyt niin.
Sen suuremmat keskustelut oli jääneet käymättä, sillä koko hoitoprosessi oli nopeasti ohi, ja Härmä lähti tiehensä.
Kun Härmä oli lähtenyt, Kharon käänsi eriväristen silmiensä katseen Päivänsäteeseen;
”Ehkä minunkin täytyy opetella parannustaitoja, sillä sinä ajaudut koko ajan hengenvaaraan.” Valkean kollin kasvoilla oli huvittunut, hyväntahtoinen virnistys. Hän hetkeksi jopa unohti olevansa samassa tilassa Ruskalinnun kanssa, sillä Päivänsäteen läsnäolo sai kissan unohtamaan koko muun ympäristön.
//Päivi?
//KP-boosti
