Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet
Kharon oli viimeisen kahden kuun aikana haudannut Haavetassun ja keskittynyt elämään elämäänsä ihan vain Kharonina. Lehtikato oli edennyt siihen pisteeseen, että lumi oli saapunut myös kaksijalkalan kujille jäädäkseen. Se sulaisi pois vasta muutaman kuun kuluttua lehtikadon päättyessä.
Kharon oli saanut tehtäväkseen tehdä Päivänsäteestä ja Menninkäisestä kissoja, jotka pystyisivät elämään tarvittaessa useammankin kuun metsässä. Vaikka Päivänsäde olikin saanut muutaman päivän etumatkan harjoituksiin matkan aikana, siitä ei tässä vaiheessa ollut enää mitään hyötyä.
Vaikkei Kharon juurikaan pitänyt Menninkäisestä, hänen oli myönnettävä, että kolli oli luonnostaankin parempi metsässä eläjä kuin Päivänsäde. Menninkäinen oli saanut Kharonin hermostumaan muutamia kertoja tekemällä typeriä jäyniään. Nyt leopardilaikukas kolli oli kuitenkin rauhoittunut, kun Keijukainen oli puuttunut asiaan ja uhannut karkottaa kollin, mikäli harjoitusten häiriköinti jatkuisi.
Joinain päivinä Kharon oli aivan varma, ettei hän sopinut näin vaativaan tehtävään. Välillä harjoitukset tuntuivat mahdottomilta, kun kaksijalkalan kasvatit tekivät kaikesta niin vaikeaa. Jos Päivänsäde ei loukkaantunut saamastaan kritiikistä, niin jokin muu häiritsi harjoituksia. Vaikka tässä kohtaa Kharonin itsetunto oli sirpaleina, hän oli peittänyt sen vihalla. Päivä päivältä Kharon halusi vain enemmän kostaa Mesitähdelle, sillä kaikki tämä oli loppujen lopuksi hänen syytään. Hän päätti jatkaa kaksikon kouluttamista, mutta vain siksi, että saisi joku päivä nähdä Mesitähden kuolevan.
”Mikä on tämän päivän ohjelma?” Päivänsäde esitti kysymyksen, kun kolmikko saapui paikkaan, jossa kaksijalkala loppui ja kiviset pesät vaihtuivat metsäksi. Lunta tuprutti taivaalta, ja suuret lumihiutaleet heikensivät jonkin verran näkyvyyttä.
”Taisteleminen koskemattomassa lumessa. Eloklaanilaiset elävät metsässä, joten he osaavat liikkua ja tarvittaesa taistella hangessa, toisin kuin te”, Kharon sanoi tajuamatta, kuinka piikikkäästi oli asian ilmaissut, ”aluksi taistelette toisianne vastaan, ja harjoitusten päätteeksi minua vastaan yksitellen.”
Soturi-ikäinen erakko silmäili kysyvästi kahta oppilasikäistä, joista kumpikaan ei näyttänyt vakuuttuneelta. Menninkäinen avasi jo suunsa sanoakseen jotain, mutta Kharon ei antanut kollille tilaisuutta valittaa. Valkoturkkinen erakko lähti liikkeelle ja pyyhkäisi samalla hännällään Menninkäisen suuntaan, niin että kolli kavahti askeleen taaksepäin.
”Varoisit vähän sen häntäsi kanssa!” leopardilaikukas kolli ärähti. Kharon väläytti tälle tuiman katseen, johon Menninkäinen vastasi vain irvistämällä.
Päivänsäde kiiruhti Kharonin perässä syvemmälle metsään. He eivät olleet yli neljäsosakuuhun harjoitelleet tässä osassa metsää, joten hanki oli koskematon. Kharon oli kolmikosta isokokoisin, joten pehmeässä hangessa tarpominen kävi häneltä helpoiten. Lunta oli satanut rutkasti sitten viime kerran, joten kaikki polut olivat kadonneet, ja Kharon joutui tekemään uuden. Pehmeän, vastasataneen lumen alla oli kovempi lumikerros, joka teki liikkumisesta hieman helpompaa. Lunta oli kuitenkin sen verran, että se yletti Kharoniakin kylkien puoleenväliin.
Kun kolmikko oli päässyt tarpeeksi syvälle metsään, Kharon pysähtyi ja kääntyi kahden muun kissan puoleen. He olivat saapuneet pienelle aukiolle, jossa he olivat pitäneet ensimmäisiä taisteluharjoituksia pari kuuta aiemmin. Silloin lunta oli ollut vain vähän, mutta nyt koko aukio oli yhtä hankea.
”Olkaa hyvät ja aloittakaa, koko aukio on teidän”, Kharon tuhahti ja viittoi kaksikkoa aukion suuntaan.
//Päivi?
