Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Kharon ei koskaan ollut kokenut niin valtavaa onnea kuin nyt. Ei edes silloin, kun hän oli saanut Päivänsäteen kumppanikseen. Kun valkoturkkinen kolli oli nähnyt ensimmäisen pentunsa syntyvän, pentu oli vienyt isänsä sydämen. Seuraavan pennun kohdalla Kharonin rakkaus upouusia pentujaan kohtaan tuntui vain kasvavan. Kun viimeinen eli kolmas pentu oli viimein putkahtanut maailmaan, Kharonin rakkaus tuntui pursuavan ylitse. Kolli ei voinut lakata hymyilemästä ja ihailemasta täydellisiä, pienen pieniä pentujaan. Vaikka pennut eivät olleet vielä erityisen ihmeellisiä – pelkkiä märkiä karvamyttyjä emonsa vatsan vierellä – Kharonin mielestä ne olivat täydellisiä.
Koko matkan leiriin Kharon kehräsi hiljaa. Hän oli niin onnellinen saadessaan kantaa valkeaa pentua. Hän ei koskaan olisi osannut kuvitella, kuinka suurta rakkaus omia pentujaan kohtaan saattoikaan olla. Nyt hän ymmärsi myös paremmin vanhempiaan. He olivat rakastaneet Kharonia ja Deimosta samalla tavalla ja siksi hetkeäkään epäröimättä uhrautuneet poikiensa puolesta. Kharon oli valmis tekemään saman koska tahansa.
*Minä teen kaikkeni teidän vuoksenne*, kolli lupasi hiljaa mielessään, kun he saapuivat leiriin ja kollikissa pääsi laskemaan valkoturkkisen naaraspennun Päivänsäteen vatsan vierelle sisarustensa seuraan. Kharon kosketti kuonollaan vuorotellen kunkin pennun päälakia. Pennut lähtivät heti pienesti vikisten ryömimään kohti emonsa vatsaa, jossa heitä odotti elämänsä ensimmäiset maitoateriat. Kharon nosti katseensa pennuistaan Päivänsäteeseen kuullessaan tämän kehtäävän. Kolli tunsi suurta rakkautta katsoessaan kumppaniaan – ei kuitenkaan yhtä suurta kuin pentujaan kohtaan. Se hämmensi Kharonia kovasti. Aiemmin rakkaus tummanharmaata naaraskissaa kohtaan oli tuntunut ylitsepursuavan suurelta, mutta nyt kun hän vertasi sitä rakkauteensa pentujaan kohtaan, se tuntuikin aivan maltilliselta.
”Kiitos. Kiitos, että teit minusta isän”, Kharon lausahti varovaisesti hymyillen ja toivoi, ettei Päivänsäde ollut enää vihainen. Nähdessään hennon, mutta hieman mietteliään hymyn naaraskissan kasvoilla, Kharon uskaltautui jatkamaan:
”Minä olen oikeastaan miettinyt pennuille nimiä.”
Päivänsäde kohotti kulmiaan kysyvästi. Kujakissan ei tarvinnut kysyä Kharonilta mitään, sillä kolli aikoi kertoa miettimänsä nimet kysymättäkin. Kolli oli miettinyt niitä paljon sinä aikana, kun hän ja Päivänsäde eivät olleet jutelleet toisilleen. Kollin katse siirtyi taas hänen kumppanistaan pentuihin, jotka olivat nukahtaneet tämän vatsan vierelle ja lopettaneet vikisemisen.
”Olin aivan varma, että me saisimme kaksi pentua, joten mietin vain kaksi nimeä: Cosmos ja Fornax. Minun puolestani sinä saat keksiä viimeiselle pennulle nimen”, Kharon lupasi. Hänen mielestään se oli reilua, sillä Kharon oli alun alkaenkin ollut se, joka oli ollut pennuista enemmän innoissaan. Päivänsäde oli varmasti synnyttänyt pennut vain siksi, ettei hänellä ollut muita vaihtoehtoja. Kharon olisi itse tehnyt senkin mielellään, mutta ikävä kyllä vain naaraat saattoivat poikia.
//Päivi? Myös Cosmos ja Fornax voi jatkaa 🙂
