Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko | Kujakissayhteisö
Kharon pyrki sivuuttamaan täysin kaiken, mitä Päivänsäde oli sanonut. Vaikka kolli olikin rauhoittunut, hän ei edelleenkään kestänyt minkäänlaista kritiikkiä toiselta. Hän vain tuijotti Päivänsäteen ohi tyhjyyteen, kiinnittämättä huomiota toisen puheisiin. Erakko hätkähti pois ajatuksistaan kuullessaan Päivänsäteen suusta sanan ’saalista.’ Kissa ei kuullut, mitä naaras oli sitä aiemmin sanonut, mutta keskittyi sitä seuraaviin lauseisiin:
”Aika vaikuttavaa. Luntahan on melkein kahden kissan korkeuden verran.”
Kharon kohtasi viimein Päivänsäteen tumman katseen ja nyökäytti pienesti päätään; ”lienee aika palata takaisin pesälle? Keijukainen on varmaan huolesta soikeana jo.”
Päivänsäde nyökkäsi nyt vuorollaan, ja yllättäen astuikin kohti Kharonia. Harmaavalkoinen naaras nappasi kollin jalkojen juuressa lojuvan myyrän hampaisiinsa lupaa kysymättä. Ellei aiempia tapahtumia olisi ollut, Kharon olisi estänyt häntä. Kolli kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja katsoi, miten häntä nuorempi naaras kääntyi myyrä suussaan ympäri ja lähti tallustelemaan takaisin kohti kaksijalkalaa. Kharon seurasi häntä vastahakoisesti. Ennen kaksijalkalaan astumista, Kharon vilkaisi vielä kerran taakseen jäävään hämärään metsään. Ennen kaikkea koko suunnitelmassa hän odotti sitä, että he jättäisivät taakseen tämän kuvottavan kaksijalkalan. Hyvällä tuurilla hän saisi viettää jopa kuita metsässä, ja näyttää kujakissoille mihin hän todella pystyi. Keijukainen ja muut tulisivat vielä kiittämään häntä ja hänen kykyjään.
”Sanotaan Keijukaiselle, että jäimme saalistamaan”, Päivänsäde mutisi myyrä suussaan samalla, kun kaksikko pääsi isommalta ukkospolulta syrjäiselle kujalle. Jotkut hirviöt ja kaksijalat sysäsivät päivittäin lumet pois kujilta, joka teki liikkumisesta helpompaa. Se oli kaiketi syy sille, miksi kaikki kaksijalkalan kissat olivat niin onnettomia lumessa liikkujia. Kharonin mielestä kaksijalkalassa pärjäsi kuka tahansa, joka osasi käyttää päätään. Kun osasi väistellä kaksijalkoja, hirviöitä ja koiria ja löytää ruokaa, ei kaksijalkalassa ollut mitään pelättävää. Siitä huolimatta Kharon oli aina varuillaan, hän ei pitänyt siitä, miten hirviöiden katku peitti alleen kaiken muun. Syrjäisimmillä kujilla ilma oli edes hieman raikkaampaa. Ei ihme, etteivät kujakissat ymmärtäneet mitään, hirviöiden katku oli varmasti sulattanut osan heidän aivoistaan.
Kaksikko saapui Päivänsäteen johdolla ränsistyneen kaksijalanpesän luokse. Päivänsäde loikki Kharonin edellä sisään pesään sen rikkoutuneesta ikkunasta. He olivat vähällä törmätä Keijukaiseen ja Mäihään, jotka olivat ilmeisesti poistumassa juuri pesästä. Harmaan naaran kasvoille vääntyi tiukka ilme, kun hän tunnisti Päivänsäteen.
”Missä te oikein olette luuranneet? Menninkäinen palasi pesään yksin, eikä tiennyt minne te jäitte!” yhteisön johtohahmo ärähti. Keijukaisen kasvoilla oli hieman tuima, mutta huolestunut ilme. Päivänsäde pyyhkäisi huolettomasti ilmaa hännällään ja laski myyrän kasvattinsa jalkojen juureen.
”Olimme saalistamassa, katso mitä toin sinulle”, tummanharmaa naaras sanoi ja työnsi myyrää lähemmäs Keijukaista. Harmaa naaras vaikutti edelleen kireältä päästäessään ilmoille syvän huokauksen.
”Luulimme, että olette taas kerran ongelmissa. Olimme juuri tulossa Mäihän kanssa etsimään teitä”, Keijukainen totesi päätään pudistellen. Naaras katsahti jalkojensa juureen laskettua myyrää, mutta työnsi sen nopeasti takaisin Päivänsäteelle inhosta irvistäen:
”Ei kiitos, syön mieluummin kaksijalkalasta löytyvää ruokaa.” Kharon ei ollut yllättynyt. Hän ei ollut koskaan nähnyt Keijukaisen syövän tuoresaalista. Kolli ei käsittänyt, miksi harmaa naaras söi ennemmin kujilta löytyvää variksenruoalta maistuvaa roskaa kuin tuoretta, vastasaalistettua eläintä. Keijukainen kääntyi ympäri ja suuntasi kohti yläkertaa, jättäen Kharonin ja Päivänsäteen seisoskelemaan uloskäynnin eteen Mäihän kanssa. Likaisenvalkea kolli nuuhkaisi maassa lojuvaa saalista, kohautti lapojaan ja käveli Keijukaisen perään.
”Ajattelitko syödä sen yksin?” Kharon kysyi. Kollin vatsa kurni, hän olisi mielellään syönyt saalistamansa myyrän aivan yksin, mutta se tuskin oli nyt vaihtoehtona. Hänen tietääkseen myöskään Päivänsäde ei ollut syönyt harjoitusten jälkeen.
//Päivänsäde?
