Kobra
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Ruususen vastaus oli silmiä avaava. En ollut ajatellutkaan, että Yhteisön kaltainen paikka voisi olla jonkun pelastus siinä missä se oli vankila toiselle. Hopeanharmaa naaras oli kertomansa mukaan ollut aikanaan kotikisu, ja Yhteisöön liittyminen oli antanut hänen yksitoikkoiselle elämälleen tarkoituksen. Sitä minä saatoin kunnioittaa – elämä ilman tarkoitusta oli yhtä tyhjä kuin lampi ilman vettä.
Uuden tuttavan jälkikasvu ilmeisesti kyllästyi vanhempien kissojen seuraan ja päätti lähteä muualle etsimään mielenkiintoisempaa tekemistä. Minä katselin pennun loittonemista hieman hermostuksissani, sillä nyt olimme kahden toisen täysikasvuisen kissan kanssa. Tähän asti oli onnistunut harhauttamaan takaraivossani kolistelevan sosiaalisen kömpelyyteni Riemun touhuja seuraamalla, mutta nyt kun pentu ei ollut enää paikalla, minun oli keskityttävä täysin Ruususeen. Voihan rähmä.
“En minä harhaillut”, vastasin naaraan kysymykseen ja vedin häntäni tiukemmin vasten itseäni.
Oli onneni, että minut oli siunattu sellaisilla kivikasvoilla, joista oli lähes mahdoton lukea tunnetilaani. Ei sillä, että minua olisi nolottanut jakaa herkkiä hetkiäni muiden kanssa, mutta tykkäsin mieluummin pysyä mysteerinä. Etenkin kun aiheena oli menneisyyteni. Minusta se ei kuulunut kenellekään muulle kuin vain itselleni.
Toisaalta Ruususesta huokui hyvin lämmin aura, ja se sai kielenkantani löystymään hitusen: “Olen etsintäretkellä. Yhteisö vain osui reitilleni, joten minun kai täytyy olla menossa oikeaan suuntaan. Mikään ei ole sattumaa.” Tämän enempää en suostunut paljastamaan edes tälle naaraalle, enkä näin paljon ollut avannut tilannettani yhdellekään kissalle ennen häntä. Eipä sillä että olisin pahemmin haastellut muiden kanssa täällä viettämänäni aikana.
//Ruusunen?
