Kobra
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko | Kujakissayhteisö
Tämä naaras, joka oli juuri tehnyt yllätyshyökkäyksen niskaani puusta, vaati minua nyt mukaansa. Kuulosti siltä, että ei hyvä heiluisi, jos asettuisin vastahankaan. Ei tämä kissa minua kuitenkaan pelottanut, lähinnä huvitti. Tällä vaikutti olevan melko isot luulot itsestään.
Mutta niin minä lopulta kuitenkin suostuin lähtemään tämän muukalaisen matkaan. Suurin syy siihen oli kai uteliaisuus. Halusin tietää, millainen kissa oli tämän naaraan lahjattomampi sisko, joka kuulemma oli vallankahvassa tässä oudossa kommuunissa, jossa tämäkin minua mukaansa maanitellut kissa vaikutti elävän. Kyseenalaistin kyllä hieman, miksi siskoksista lahjattomampi oli johdossa, jos tilanne tosiaan oli näin.
Metsänrajan lähestyessä vähän matkan päässä edelläni tassutteleva naaras kysyi yllättäen minun nimeäni. Itse hän esittäytyi Malvaruusuksi – aika kummallinen nimi minusta, mutta hei, ei ollut minun velvollisuuteni tuomita – ja vielä hehkutti päälle, miten nätti nimi se oli.
Hän kai odotti minulta jonkinlaista vahvistusta tälle, mutta menin hetkellisesti niin hämilleni, että murahdin vain jotain epämääräistä: ”Joo, nätti on.” Sen jälkeen karaisin hieman kurkkuani ja örähdin selvemmällä äänellä: ”Olen Kobra.”
Olin itse aina pitänyt nimestäni. Emoni oli antanut sen minulle jonkin vaarallisen käärmelajin mukaan, jota ei edes elänyt näillä main. Tiedä sitten, mistä hän oli sen oppinut, mutta minusta se oli hieno. Se antoi minulle itsevarmuutta. Jonkin verran, ei paljoa. Mutta kuitenkin tarpeeksi.
”Onko teitä paljonkin?” kysäisin Malvaruusulta päästyämme jo kaksijalkalan puolelle. Kivipinta tuntui kylmältä ja lohduttomalta tassujen alla. Siihen ei edes muodostunut lätäköitä samalla tavalla kuin metsään tai hiekkapolulle. Vesi vain valui sitä pitkin jonnekin.
En ollut täysin tiedoton, mitä kaksijalkoihin tai niiden tapoihin tuli. Olin törmännyt useisiin sellaisiin haaskalassa asuessani. Ne kävivät kippaamassa sinne kaikenlaista rompetta ja möykkäsivät korvia särkevästi. Jos ne näkivät meikäläistä, ne yleensä alkoivat möykätä entistä enemmän ja rupesivat nakkelemaan tavaroilla. Kerran yksi sellainen oli osunut minua alaselkään, ja sitä kohtaa oli jomottanut pitkän aikaa.
//Malva?
