Kobra
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
En olisi luonnehtinut itseäni kovin hyväksi ilmapiirin lukijaksi, mutta saatoin aistia, että pentunsa perässä luokseni tullut naaraskissa suhtautui minuun jokseenkin varauksellisesti. Kenties tämä pelkäsi, että satuttaisin tämän pienokaista. Tai ehkä hän ei vain luottanut muukalaisiin.
Kumpikin oli minusta täysin ymmärrettävä syy, en vain tiennyt, miten olisin saanut kissan vakuutetuksi siitä, ettei minulla ollut minkäänlaisia pahoja aikeita mielessä. Olin vain utelias, siinä kaikki.
Kun naaras – Ruususeksi Riemu-niminen pentu oli häntä kutsunut – yritti paimentaa jälkikasvuaan muualle eikä pentu millään suostunut yhteistyöhön, tokaisin hieman kömpelösti näille, ettei tämän tarvinnut mennä. Ruusunen silmäsi minua hyvin tarkkaan, ennen kuin lopulta teki päätöksen ja antoi Riemun jäädä. Sen jälkeen hän kyseli minulta, miten elo Yhteisössä oli sujunut.
Mitäpä siihen olisi voinut vastata. “En ole koskaan tuntenut olevani yhtä elossa!” ei varsinaisesti vastannut tuntemuksiani eikä liioin “Tämä oli elämäni paras valinta!”. Kummassakin tapauksessa olisin valehdellut. Mutta totta oli, että asiat olisivat voineet olla huonomminkin. Sain minä sentään murua rinnan alle ja lämpimän nukkumapaikan yöksi, se oli ihan positiivista.
“Menetteleehän se”, päädyin lopulta murahtamaan vastaukseksi naaraan kysymykseen. Kiertelin hännänpäätäni hiukan vaivaantuneena, kun yritin keksiä, miten jatkaisin keskustelua. Sosiaaliset tilanteet kun eivät oikein olleet osaamisaluettani. “Kauanko te olette olleet täällä?” keksin sitten kysyä, ja vilkaisin vuorollaan emoa ja pentua.
//Ruusunen?
