Kuiske
//Kirjoittaja: Yuzu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
“Miten olet viihtynyt Yhteisössä? Onko huolia, murheita – turhia toiveita?” Johtajan äkillinen kysymys sai Kuiskeen selkäkarvat väreilemään hermostuneesti. Kuuluiko tämä Päivänsäteen luottamustestiin? Johtaja näytti odottavan Kuiskeelta myönteistä palautetta. Eihän siitä olisi haittaa kenellekään, jos hän hieman pyöristäisi asioita.
“Viihdyn täällä oikein hyvin”, Kuiske vastasi, yrittäen näyttää siltä että hänen sanoissaan olisi totuuden siementä.
“Mukavaa.” Päivänsäde näytti kieltämättä hieman epäileväiseltä, mutta näytti tyytyvän vastaukseen.
“Kiitos että pelastit minut silloin. Olen sinulle ja Yhteisöllemme uskollinen loppuun asti”, Kuiske nyökkäsi johtajalle syvän kunnioittavasti. Hän huomasi ilokseen pienen hymynkareen Päivänsäteen kasvoilla.
“Uskollisuutesi on ihailtavaa. Pidäkin lupauksesi, niin saat arvostusta”, tämä maukui hyväksyvästi. Kuiske ei ollut varma, mitä tämä arvostus Yhteisössä merkitsi – mutta jos se tarkoitti varjoissa pysymistä, hän oli mukana jutussa.
“Osoittaudun luottamuksesi arvoiseksi”, Kuiske sanoi, ja toivoi että hän pystyisi siihen. Tämä oli nyt hänen kotinsa ja perheensä, vaikka siltä se ei tuntunutkaan. Kuiske käveli Päivänsäteen vierellä ja haisteli jokaista vastaantulevaa hajua. Kujat näyttivät hänestä paljon pelottavammilta pimeässä, vaikka hän yrittikin peitellä pelkotuoksuaan. Kuiske kavahti outoa hajua, joka tuli outojen mustien säkkien sisältä. Yksi kiiltävistä, pullottavista säkeistä oli auennut maahan ja sen sisällä olevat roskat olivat levinneet ympäriinsä. Päivänsädettä kaaos ei kuitenkaan näyttänyt säikäyttävän, vaan tämä käveli pää pystyssä lähemmäs kaksijalkojen roskia. Hän kaiveli niitä käpälillään ja etsiskeli niistä syötävää.
‘Näinkö Yhteisössä saalistetaan?’ Kuiske pohti. Hän asteli varovasti lähemmäs johtajaansa ja huomasi kappaleen jotain vaaleaa, mistä tihkui rasvaa hänen käpäliinsä. Kuiske nosti sen Päivänsäteelle näytille.
“Uskoisin tämän olevan kananlihaa”, Kuiske sanoi ja laski lihapalan maahan.
“Kaipa se kelpaa.” Päivänsäde katsahti Kuiskeen saaliiseen vain ohimennen. Yhtäkkiä heidän takaansa alkoi kuulua pahaenteistä vinkunaa. Kuiske tunnisti äänen heti sillä silmänräpäyksellä. Päivänsädekin kiepsahti ympäri ja sihahti hampaidensa välistä Kuiskeelle.
“Käydään kimppuun!”
Rottia oli kaksi, ehkä kolme. Niiden pitkät siimahännät nykivät ylös alas ja piikinterävät hampaat hohtelivat kuunvalossa. Kuiske hillitsi halunsa juosta pakoon. Jos Päivänsäde oli kerran sitä mieltä että he pystyisivät taistelemaan niitä vastaan, hän tottelisi.
Rotat eivät aikailleet – ne kävivät yhtenä rintamana suoraan heidän kimppuunsa. Iskuja sateli puolelta toiselle, mutta Kuiske onnistui saamaan hyvän otteen yhdestä rotasta. Rotta kuitenkin hangoitteli vastaan. Se lipesi Kuiskeen otteesta ja singahti kohti Päivänsädettä.
“Päivänsäde! Varo!” Kuiske ulvahti. Johtaja varmasti saisi sen selätettyä – ainakin Kuiske toivoi niin sydämensä pohjasta.
//Päivi?
