Kuiske
//Kirjoittaja: Yuzu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Kuiske oli juuri lähtemässä kujapartioon Leopardin, Hyökyaallon ja Lunan kanssa, kun hän huomasi Harmonian tepsuttavan luokseen.
“Hei, Harmonia”, Kuiske tervehti pentua hiljaisesti.
“Voisitko katsoa, jos löytäisit jotain hienoa ulkoa minulle? Haluaisin koristella pesääni enemmän ja emo sanoo sen olevan ajanhukkaa.” Pennun pyyntö kosketti Kuisketta hieman. Miten hän voisi olla kieltäytymättä? Vaikka Kuiske olikin epäsosiaalinen, ei hän aivan tönkkö ollut.
“Yritän”, Kuiske vastasi. Hän ei halunnut luvata Harmonialle liikoja, sillä tämä voisi pettyä ellei hän löytäisi mitään hienoa. Harmonia tuijotti Kuisketta silmät loistaen.
“Jee! Ulkona on varmasti kaikkea upeaa!”
Kuisketta hymyilytti väkisinkin. Voi Harmoniaa, tämä luuli että kujat olivat täynnä kaikkia aarteita ja seikkailuja. Oikeasti niillä piili paljon vaaroja, sellaisia joista pentu oli kuullut vain tarinoita. Oliko Kuiske ollut samanlainen pentuna?
“Tuletko sinä? Meillä ei ole tässä koko päivää aikaa.” Leopardi maukui Kuiskeelle. Kuiske hätkähti. Hän odotti seuraavaksi kuulevansa jonkinlaisia haukkuja, kenties saavansa rangaistuksen muiden odotuttamisesta. Kuiske painoi päänsä alistuvasti kokeneemmalle yhteisön jäsenelle.
“Olen pahoillani”, Kuiske sanoi hiljaisen anteeksipyyntönsä.
Leopardin viikset värähtivät huvittuneesti.
“Jaa, turhaan olet. En minä aio sinulta korvia päästä kynsiä.”
Kuiske helpottui sisimmässään kuullessaan, että naaras näytti ottavan asian kevyesti.
‘Kevyemmin kuin minun emoni. Hän pettyi minuun niin paljon että lähti..’ Kuiske vajosi taas synkkiin ajatuksiinsa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt velloa niissä kauaa, sillä Hyökyaalto asettui hänen viereensä. Kolli nyökkäsi Kuiskeelle ystävällisesti.
“Miten sinulla menee?” Hyökyaalto kysyi. Kuiske valpastui. Oliko tämä testi? Liittyikö tähän yllättävään ystävällisyyteen taka-ajatuksia?
“Hyvin, kiitos kysymästä”, Kuiske vastasi käyttäen juuri sellaisia sanoja, mitkä miellyttäisivät kollia.
“Miten olet sopeutunut tänne?” Hyökyaalto jatkoi kyselemistään.
Kuiske mietti ennen kuin vastasi. “Hyvin.”
“Olet aika hiljainen.” Kollin sanat saivat Kuiskeen nolostumaan.
“Tuota..” Kuiske takelteli. “En vain tiedä mistä puhua, enkä halua häiritä teitä kokeneempia jäseniä..”
Hyökyaalto pukkasi Kuisketta toverillisesti lapaan. Kuiske hätkähti hieman.
“Ei sinun silti tarvitse olla mikään tuppisuu!” Hyökyaalto maukui. Kuiske kiirehti kollin edelle, sillä hän ei juuri nyt halunnut keskustella – etenkään hänen hiljaisuudestaan. Miksi Kuiskeen tarvitsisi puhua, jos hän kerran saalisti ja palveli Kujakissayhteisöä samalla tavalla kuin muutkin? Hän piti katseensa tiukasti maassa ja seurasi Leopardia kohti kujia.
Kujille päästyään Kuiske näki jotain kummallista. Pimeän, pitkälle johtavan kujan päässä olevat roskapöntöt olivat kaatuneet maahan ja kaksijalkojen jätteet levinneet kaikkialle. Niistä nousi variksenruoan lemu, ei yhtään samanlainen kuin Kuiskeen ennen tonkimissa pöntöissä. Partio ujuttautui hitaasti lähemmäs. Yhtäkkiä hämärän seassa välähti jokin, joka sai Kuiskeen selkäpiit kihelmöimään. Partion nuorin jäsen Luna kavahti taaksepäin ja melkein törmäsi Kuiskeeseen.
“Aaveita?” naaras henkäisi.
“Ei, pikemminkin-” Leopardin vastaus keskeytyi kovaääniseen vikinään, joka tuli pönttöjen sisältä.
“Rottia!” Hyökyaalto sihahti. Kuiskeen vatsassa velloi pakokauhu. Hän oli nähnyt ennenkin rottia, mutta ne eivät koskaan olleet uskaltautuneet näin lähelle kissoja. Kujakissayhteisöä rotat kuitenkin piinasivat aika lailla, ja Kuiske sekä muut jäsenet joutuivat lähes taistelemaan ruoasta niiden kanssa. Rotat päästivät kimeitä vinkaisuja toisilleen – Kuiske erotti niitä olevan enemmänkin pöntöissä. Rohkeimmat rotista uskaltautuivat ulos näyttelemään pieniä, teräviä hampaitaan partiolle.
“Peräännytään”, Leopardi sihahti hampaidensa välistä. Sitten kissajoukkio pinkoi takaisin pesälle.
Ensimmäinen asia, minkä Kuiske huomasi Kujakissayhteisön pesään saavuttuaan, oli Harmonian innostunut katse. Pikku naaraspentu oli istunut odottamaan häntä. Kuiskeen sydäntä vihlaisi. Rottien takia hän oli unohtanut etsiä Harmonialle jonkin hienon asian. Mitä hän sanoisi pennulle?
“Olen hyvin pahoillani”, Kuiske aloitti, “mutta kohtasimme partiossa ison joukkion rottia, ja meidän oli juostava suoraan pesälle. Etsin sinulle jotain ensi kerralla, lupaan sen.”
Harmonia ei aluksi näyttänyt ymmärtävän mitään Kuiskeen puheesta, mutta sitten hän näytti tajuavan ettei kolli ollut tuonut mitään mukanaan.
“Ai.” Harmonia sanoi. “Ei se haittaa.”
Kuiskeesta tuntui pahalta. Hän oli pettänyt Harmonian odotukset, vaikka hän ei ollutkaan luvannut mitään. Vihaisiko pentu häntä nyt?
// Harmonia?
