Kumina
//Kirjoittaja: Saaga
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Talsin eteenpäin, kun Aava jutteli Hangen kanssa. Pian tuo kuitenkin oli jo kiehnäämässä kylkeeni. En kestäisi enää paljoa tätä ennen kuin kävisin kynsiksi naaraaseen. En yleensä – tai siis ikinä – ärsyyntynyt toisilta kissoilta tulevasta positiivisesta huomiosta. Totta puhuen rakastin huomiota, mutta kaikki, mikä liittyi romantiikkaan sai minut vain kiehumaan raivosta. Yritykseni Ruutan kanssa olivat päättyneet niin huonosti, etten halunnut enää ikinä edes ajatella kumppanuutta. Sitä paitsi Ruuta oli parempi ystävänä. Hän oli totaalinen itkupilli, jos suhteeseen yritti hänen kanssaan alkaa. Kaikki se oli Ruutan syytä. Voisin toistaa vielä toisen kerran, että *kaikki* se oli Ruutan syytä. Ei kolleja selvästi oltu tarkoitettu seurustelemaan toistensa kanssa. Heräsin ajatuksistani, kun Aava sanoi kerrankin jotain järkevää. Tuo istahti ilmeisesti – sanojensa mukaan – istahti odottamaan kissaa, jonka olimme tulleet käännyttämään Yhteisön puolelle. Nimittäin tuore kissan tuoksu täytti koko paikan. Me olimmekin sitten mahtava partio puhumaan jonkun puolellemme, mutta katsotaan nyt tulisiko sen aika vai ei. Istuin hiljaa tuhahtaen Aavan viereen turvallisen etäisyyden päähän.
“Etkö kehtaa tulla lähemmäs vai? Tiedän, tiedän. Olen aikamoinen pakkaus”, naaras sanoi hihittäen. Pyöräytin silmiäni. Miksi tehdä itsestään pilkkaa toisen viettelemiseksi? En ymmärtänyt naarasta lainkaan, mutta onneksi minun ei tarvinnutkaan.
Pian vaalean kermanvärinen kissa loikkasikin aidalle jonkin matkan päässä meistä. Vilkaisin Aavaa, joka oli äkännyt kissan samoihin aikoihin kuin minä. En antaisi tuolle kunniaa uuden jäsenen kotiin tuomisesta. Loikkasinkin tassuilleni ja aidan päälle.
“Hei”, nau’uin mahdollisimman vakaalla äänellä. Yritin olla säikäyttämättä naarasta, “Kuka sinä mahdatkaan olla?”
//Aino tai Aava?
