Kumina
//Kirjoittaja: Saaga
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Mulkoilin Ruutaa, jonka täytyi tehdä kaikesta typerää leikkiä. Taas hän oli saanut koko partion kiipeliin. Pitkää esinettä heilutteleva kaksijalka rynnisti kohti minua ja Roihua. Häntäni nousi pystyyn ja köyristin selkääni valmiina suojelemaan itseäni.
Ruusunen oli jo pujahtanut turvaan jonnekin toisaalle, joten kaksijalalla oli valittavanaan kolme kohdetta. Epäonnekas kohtalo sattui minulle, kun se huitaisi taas esineellään ilmaa niin että lennähdin iskun voimasta päin rakennuksen seinää.
Suustani päässyt epätoivoinen huuto ei kuitenkaan saanut tovereitani kääntymään puoleeni, vaan tilaisuuden tullessa Ruuta viiletti Roihun luokse saattaen tämän turvaan. Ehdin nähdä naaraan silmissä helpotuksen, kun oma nahka oli pelastettu.
Kömmin käpälilleni haavoittumattomana, mutta kaksijalka kaappasi minut käpäliinsä. Huidoin ja koitin päästä pois sen otteesta, mutta se ei päästänyt. Katselin järkyttyneenä Ruutaa ja Roihua, jotka pakenivat kulman taakse. Ruususestakaan ei ollut jäljellä edes hajujälkeä, sillä kaksijalan ällöttävä lemu täytti sieraimeni.
Tajusin, ettei rimpuilu hyödyttäisi tilannettani lainkaan, joten päästin lihakseni rennoksi. Kaksijalka hymähti ilmeisen tyytyväisenä ja lähti kävelemään kohti tulosuuntaansa. En suostuisi kaksijalan pesään, en ikimaailmassa!
Keräsin kaikki voimani ja iskin hampaani paljaaseen vaaleaan kaksijalan ihoon. Se älähti ja sinkosi minut ilmaan. Onneksi olin varautunut tilanteeseen ja laskeuduin taidokkaasti jaloilleni.
Kaksijalka jäi taakseni vain silmänräpäyksessä, sillä turkissani ei ollut naarmun naarmua ja adrenaliini tykytti suonissani. Viiletin turvaan yhden rakennuksen sisään vievän portaikon alle. Keräsin itseni ja tasasin hengitykseni ennen kuin uskalsin lähteä suunnistamaan takaisin Kujakissayhteisön pesää kohti.
