Laku
//Kirjoittaja: Käärmis
//Kotikisu | Tuntematon alue
Tuntui epämukavalta, kun kaksijalat tunkivat minut pieneen koppiin. Lunakin laitettiin viereiseen pieneen koppiin ja kuulin naaraan naukuvan kärttyisenä siitä, miten hän ei halunnut mennä pieneen koppiin ja halusi sieltä heti paikalla ulos. Minua se vain hieman nauratti. En ollut varma minne olimme menossa, mutta olimme selkeästi matkalla jonnekkin, sillä kaksijalat eivät yleensä lykänneet meitä pieniin koppeihimme. Kurkin pienistä rei’istä, joita kopin seinissä oli.
“Luna! Tiedätkö minne olemme menossa?” huusin naaraalle. Näin valkoisen karvapalleron pyörivän kopissaan, kun hän yritti saada minuun näköyhteyden.
“En!” Luna vastasi, kun viimein sai asetettua katseensa minuun. Siristin silmiäni ja yritin päästä hyvään asentoon, mutta pienessä tilassa oli lähes mahdotonta liikkua. Pian maa allani tärähti, kun koppi nousi ilmaan. Kaksijalat lähtivät kantamaan minua ja Lunaa nyt ulos pesästä. Pian meidät laitettiin Hirviön kitaan ja asetettiin tukevasti, jotta emme liukuisi siellä ympäriinsä.
Kaksijalat kantoivat koppejamme kohti minulle ennestään tuntematonta paikkaa. Se oli pienehkö kaksijalanpesä, jossa haisi kummalta.
Eläimet siellä näyttivät jostain syystä hyvin jännittyneiltä ja kauhistuneilta. Koirat olivat pelokkaana kaksijalkojensa jaloissa piilossa ja kissat karvat sojollaan kaksijalkojen sylissä. Valmistauduin siis jännityksellä tulevaan. Eräs kaksijalka nousi viereltäni. Tämä mörisi jotain kissalle, joka oli hänen mukanaan ja kissan silmät levisivät kauhusta. Tämä kissa taisi siis ymmärtää mitä kaksijalka oli yrittänyt kertoa, sillä hän alkoi huutamaan kauhuissaan ja katosi sitten toiseen tilaan. Minun turkkiani alkoi pistellä jännitys. En ollut varma mitä olisi edessä, mutta olisin valmis ottamaan tulevat kauheudet vastaan.
Pienen hetken päästä kaksijalka nousi ylös. Tämä sanoi jotain Lunaa pitelevälle kaksijalalle ja kääntyi, sitten poispäin ja lähti kohti tilaa, josta aiempi kaksijalka kissan kanssa olivat tulleet. Kerkesin huomata Lunan koppiin. Naaras nukkui rauhallisesti ja se sai minutkin jo rauhoittumaan hieman.
Saavuimme tilaan, jossa haisi aiempaakin kummallisemmalta. Maa tärähti, kun minut laskettiin tasanteelle. Seuraavaksi koppini liikkuva seinä aukaistiin. Varovasti hiivin ulos pienestä koppistani. Silmät pelosta ammollaan katselin pientä tilaa, jossa olin. Siellä oli minulle tutun kaksijalan lisäksi joku tuntematon kaksijalka. Kaksijalka ojensi karvatonta etutassuaan lähemmäs minua. Se oli sininen ja siksi mietin oliko kaksijalkoja sinisenäkin? Haistelin kaksijalan ojennettua käpälää. Se ei haissut mitenkään ihmeelliselle. Kaksijalka silitti minua ja köyristin selkääni. Yhtäkkiä tämä otti toiselta tasanteelta jotain. Ojensin kaulaani, jotta näkisin paremmin. Kaksijalka otti käpäläänsä jonkin kovin kumman esineen. Esine oli pitkä kumman muotoinen puikko jonka päässä oli terävä ohut piikki. Hän laittoi se lähemmäs ja lähemmäs ja kohta tunsin turkissani, miten kaksijalka asetteli sitä iholleni. Värähdin ja pian piikki oli lihassani. Se pisti, mutta kipu ei ollut mitenkään sietämätön. Halusin vain raapia kohtaa, mutta minua pideltiin paikallani, kunnes tuntematon kaksijalka veti piikin jo pois. Kaksijalka ojensi minulle jotain ja se haisi hyvältä. Ahmaisin sen ja se maistui mahtavalta. Kehräsin ja molemmat kaksijalat silittelivät minua.
Hyväntuulisena menin takaisin koppiini ja menin makuulle. Tullessamme tilasta ulos nousi toinen kaksijalka ylös. Hän katoi sisään Lunaa.
“Se ei ole lainkaan paha! Saat kaiken loppuun herkun!” huusin naaraalle rauhoittavasti, sillä hän näytti hitusen hermostuneelta.
Olimme hirviön kyydissä. Luna nukkui omassa kopissaan, mutta minä en saanut unta. Tuijotin makuulla kopin rei’istä ulos ja mietin asioita.
*Millaistakohan olisi oikeasti asua kaikkialla kuten Valo ja Sammakko? Entä jos joutuisin pulaan enkä koskaan enää löytäisi kotiin!* värähdin ajatuksesta ja kääriydyin pieneksi palloksi.
*Mutta on minulla sentään Luna.*
Tallustelin aukeavalle seinälle. Kaksijalka tuli päästämään minut ulos. Luna ei ollut tullut mukaani. Naaras oli halunnut levätä. Juoksin pienelle lammelle innoissani ja kurkkasin. Se ei ollut enää jäässä! Onneksi lehtikato oli ohi ja sen kylmyys vähitellen kaikkoamassa, joten pääsin viimein leikkimään lammikossa. Laskin tassuni veteen ja se ei ollut niin jäistä, mitä olin odottanut. Ujuttauduin veteen ja ryhdyin sitten pärskimään iloisesti.
Pian kyllästyin vedessä leikkimiseen. Nousin vedestä ja pesin hieman yltäpäältä märkää turkkiani. Nopeat hätiköidyt kielenvedot eivät auttaneet paljoa, mutta pomppasin siitä huolimatta pystyyn ja lähdin etsimään jotain kiinnistavaa.
“Hei”, kuului naukaisu. Käänsin katseeni suuntaan, josta se oli tullut. Huomasin valkoisen kissan aidalla ja ravasin tämän luo. Kynsiäni ei oltu hetkeen leikattu ja yritin arvioida pystyisinkö kiipeämään ylös korkealle aidalle. Lopulta kuitenkin tyydyin istumaan maahan.
“Hei vaan! Kuka sinä olet?” kysyin innoissani kissalta, joka oli saapunut pihamaillemme. “Sinulla on kaunis valkoinen turkki kuten Lunalla!” totesin vielä ennen kuin annoin kissalle vastausvuoron.
//Sipuli?
