Laku
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Kuulin sydämeni jyskeen korvissani asti. En saattanut uskoa, mitä olin tekemässä. Olin luvannut itselleni kertoa Lunalle, mitä minä tosiaan tunsin häntä kohtaan. Olin luvannut itselleni, että pyytäisin häntä kumppanikseni. Olin kauan ajatellut meidän olevan vain parhaita ystäviä, mutta olin alkanut jo nähdä naaraan erillä tavalla kuin ennen.
Kun näin Lunan tulevan sisään, sydämeni tuntui jättävän lyönnin välistä. Tassutin häntä kohti kuitenkin rohkein askelin ja näytin itsevarmemmalta, mitä tosiasiassa olin. Pidin katseeni koko ajan hänen silmissään ja hymyilin lempeästi. Luna katsoi minua takaisin ja hymyili myös iloisesti.
“Hei Laku!” naaras tervehti innokkaasti. Rentouduin heti hieman kuullessani hänen iloisen äänensä.
“Tervehdys Luna. Minulla olikin sinulle hieman tärkeää asiaa”, nau’uin vakavalla äänellä. Lunan ilme muuttui heti. Hän näytti hieman hermostuvan ja katseli ympärilleen.
“Eihän mitään ole sattunu? Oletko kunnossa? Ovako kaikki muut täysin kunnossa?” naaras kysyi vilkuillen edelleen ympärilleen. Laskin etutassuni hellästi hänen lavalleen ja hymyilin.
“Älä hätäile. Mitään ei ole sattunut. Ajattelin vain, että sanoisin sinulle eräästä asiasta, joka on ollut mielessäni jo tovin”, aloitin ja hengitin syvään. Valmistelin itseäni kertomaan hänelle totuuden ja sen mitä minä tunsin.
“No mitä se on?” Luna kysyi uteliaan kuuloisena, mutta hänen äänessään kuului edelleen hieman hermostuneisuuttaan. Hengitin syvään ja katsoin naarasta suoraan silmiin. Viitoin häntä hieman sivummalle ja siirryimme kauemmas muiden kissojen lähistöltä.
“Olen siis jo alkanut pohtia, kannattaisiko meidän ystävyytemme viedä jo seuraavalle tasolle. Minusta tuntuu, että ystävyys ei ole enään riittävä termi meidän välisellemme yhteydelle. Tarkoitan siis, että olen tajunnut omistavani sinulle uudenlaisia tunteita. Tunnen aina rakkauden aallon menevän ylitseni, kun olen kanssasi. Toivon, että voisimme ryhtyä kumppaneiksi. Haluaisitko sinä siis viettää koko loppu elämäsi vierelläni kumppaninani ja jakaa rakkautta kanssani?” naukaisin sydän tykyttäen. Lunan silmät suurenivat ja hänen kasvoilleen levisi lempeä hymy.
“Tietysti haluan! Laku sinä olet ehkä ihanin kissa, jonka kanssa olen koskaan ollut! Haluan olla kanssasi niin kauan, kun elämämme suo. En haluaisi koskaan mitään muuta, kun olla kanssasi yhdessä”, Luna naukui ja siirtyi minua vasten. Päästin pitkän kehräyksen ja hymyilin. Tuntui kuin olisin maailman onnellisin kissa. Tältäkö Ruususesta ja Urhosta tuntui? Olinko tosiaan aliarvioinut heidän tunteensa täysin?
“Luna. Toivon, että minun ei tarvitse koskaan elää ilman sinua. Toivon, että voin viettää koko elämäni rinnallasi. Toivon, että me saamme olla onnellisia yhdessä koko elämämme lävitse”, nau’uin ja suljin silmäni. Tunsin onnen ja ilon ottavan minusta vallan. Halusin vain hyppiä onnesta, mutta annoin sen tunteen haihtua. Olisin tässä mieluusti ihan rauhassa kahden rakkaimpani kanssa. En haluaisi koskaan jättää häntä, tai tätä tunnetta. Haluaisin vain olla hänen kanssaan ikuisesti maailman tappiin asti.
Heräsin Lunan viereltä ja nostin päätäni. Naaras liikehti vieressäni ja oli ilmeisesti nousemassa. Kun hän huomasi minun olevan hereillään, hän säpsähti hieman, mutta kosketti sitten kanssani neniä.
“Hyvää huomenta Laku”, Luna naukui noustessaan ylös. Hän hymyili minulle tavallisella aurinkoisella hymyllään ja tunsin sydämeni sulavan rinnassani.
“Hyvää huomenta kaunein kissa koko maailmassa”, naukaisin hiljaa väsyneen kuuloisena. Lunan naurahti hieman ja tuuppasi minua etutassullaan.
“Älähän nyt. Tiedän, että olemme kumppanukset, mutta ei sinun tarvitse tuolla tavalla minua kutsua”, hän naukui huvittuneella äänellä. Hymyilin ja kehräsin.
“Tietenkin tarvitsee. Sinä olet se kaikkein kaunein kissa koko maailmassa. Haluan vain, että ymmärrät sen itsekin”, nau’uin ja puskin kumppaniani hellästi päälläni. Hän päästi kehräysken ja vetäytyi sitten kauemmas.
“Hyvä on, hyvä on. Ehkä minä olen sinulle se kaunein, mutta minun täytyy mennä pertioimaan. Lupasin Menninkäiselle ja Nefirille lähteväni heidän kanssaan kujapartioon”, Luna naukaisi. Nyökkäsin hänelle ja nuolaisin pari kertaa rintaani.
“Pysy turvassa ja hyvää matkaa!” naukaisin valkoiselle naaraalle, kun tämä tassutti poispäin. Tunsin itseni niin onnekkaaksi, kun minulla oli Lunan kaltainen naaras kumppaninani. En voinut vain ymmärtää, miten joku ei tykkäisi hänestä. Hän oli ihanin kissa koko maailmassa ja koko minun maailmankaikkeuteni.
