Laku
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Ametisti oli kumman sekava kissa. Hän tuntui haluavan, että lähden, mutta samaan aikaan ei. Kummastelin hänen käytöstään samalla, kun seisoskelin hänen petinsä vierellään hieman vaivaantuneena. Toivoin, että hän päättäisi jo pian tahtosiko hän seuraani vai ei. Hänen tarjoamansa ruokansa oli ollut luultavasti merkki ystävyydestä, mutta samaan aikaan hänestä tuntui huokuvan viesti “pysy kaukana”.
Kolli asettautui omalle pedilleen ja minä sen viereen maahan. Mistäköhän sitä saattaisi puhua ilman, että kolli menettäisi malttinsa minuun? Toivottavasti kuitenkin jostakin. Olin enemmän tottuneempi siihen, että seura oli rentoa ja turvallisen oloista, kuten Riemu. Toki olihan yhteisössä myös paljon muita kissoja, jotka ennemmin halusivat pitää omat asiansa ominaan, kuten Ruusunen.
“Onko sinulla yhteisössä tai kaksijalkalassa yhtään tuttavia?” kysyin kollilta hymyillen leppoisasti. “Siis samalla tavoin kuin minulla on Luna, Päivänsäteellä on pentunsa ja Ruususella kumppaninsa ja pentunsa.”
Toivoin, etten vaikuttanut turhan tungettelevalta. En tahtonut saada Ametistia huonolle tuulelle. Jos hän ei haluaisi kertoa, en inttäisi vastaan vaan antaisin hänen olla. Loppupelissä se ei ollut minun asiani ollenkaan, joten hän voisi pysyä niin salaperäisenä kuin koskaan itse haluaisikaan.
//Ametisti?
