Laku
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Elämä kujakissayhteisössä alkoi tuntua jo normaalilta ja hieman tylsältä. Olin alkanut päivä päivältä toivoa enemmän, että jollain ihmeellä Päivänsäde alkaisi luottaa minuun – ja Lunaan – ja antaisi vapauden tehdä paljon enemmän kuin tällä hetkellä.
Ryhdyin sukimaan turkkiani. Mitään ei oikein ollut meneillään. Tällaista se elämä tuppasi olla. Yksitoikkoista ja ehkä hieman tylsää. Mitään ei oikein koskaan tuntunut tapahtuvan yhteisössä tai oikein muutenkaan. Kaikki tuntui vain aina pysyvän tismalleen samana.
“Laku! Haluaisitko syödä jotain? Minun täytyy pian lähteä kujapartioon ja ajattelin ottaa hieman jotain purtavaa ennen sitä ja mietin, että olisiko sinulla nälkä?” Luna kysyi yhtäkkiä. Käänsin katseeni valkeaan naaraaseen ja hymyilin.
“Toki, miksikäs ei”, vastasin rennosti, nousin ylös, venyttelin makeasti ja tassutin sitten kumppanini perässä ruokailemaan. Hän oli jo valinnut jotain syötävää meille ja selkeästi vain oli odottanut, että tulisin ruokailemaan hänen kanssaan.
“Miltä elämä täällä on sinusta alkanut tuntua?” Luna kysyi syötyään pari haukkua näistä tähteistä, joita oli kerätty.
“Melko tavanomaiselta. Ei sillä ettenkö haluaisi palata vanhaan. Tekisin melkeimpä mitä vain, jotta voisin palata takaisin kaksijalkojemme luokse”, nau’uin madaltaen ääntäni, jotta muut kissat eivät huomioisi kommenttiani. Luna nyökkäsi ja sen jälkeen söimme täydessä hiljaisuudessa, kunnes hänen täytyi lähteä.
