Laku
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Heiluttelin häntääni leikkisästi, kun kyyristelin piilossa odottamassa Lunan paluuta. Olin päätänyt, että säikäyttäisin naaraan, kun hän astelisi sisään. Tiesin, että jekku oli hieman hölmö, mutta minua ajatus naaraan säikäyttämisetä huvitti jo valmiiksi tarpeeksi paljon, että meinasin ratketa. Olin kuitenkin odottanut jo aika kauan, eikä kumppanistani näkynyt vielä jälkeäkään.
Kun sitten viimein kuulin askelia, pupillini laajenivat suuriksi. Odotin, että valkea naaras astelisi sisään. Pian näin valkoisen tassun jo hapovan sisään ja loikkasin piilostani kovaäänisesti huudahtaen.
Kuitenkaan en nähnyt edessäni aäiköhtäneen Lunan naamaa. Sen sijaan eteeni oli asettunut Hyökyaalto yllättyneen näköisenä. Hänen häntänsä oli säikähdyksestä pörrössä, kun hän tassutti Lakun ohi.
“Onnistuit säikyttämään. En lainkaan odottanut, että tulisit yhtäkkiä kulman takaa”, kolli kehräsi huvittuneena nyt itsekin. Huokaisin helpotuksesta, kun tajusin, että hän ei ollut suuttunut. Luna asteli hänen perässään sisään ja hänen viiksensä värisivät huvittuneesti sekä hänen silmänsä kimmelsivät.
“Oli tarkoitus säikäyttää sinut, mutta erehdyin kissasta”, naurahdin kumppanilleni ja tassutin hänen vierellään, kun hän vei ruoat pois.
“Joo, mietinkin, miksi sinä hänet säikyttäisit. Olisit voinut joutua hankaluuksiin, jos se olisi ollut Päivänsäde paluumatkalla”, Luna totesi. Nyökyttelin hyväksyvästi.
“Ehkä se oli hieman typerä ajatus”, naukaisin alistuneesti ja pukkasin kumppanini kylkeä hiljaa. Luna kehräsi ja silitti selkääni hännällään.
“Ei se mitään. Et kuitenkaan säikyttänyt Päivänsädettä, etkä siis joutunut ongelmiin. En edes tiedä olisitko joutunut siitä hankaluuksiin. Kuitenkin yritä olla ensi kerralla hieman varovaisempi, jotta et säikyttele vääriä kissoj”, Luna naukui vielä ja painautui minua vasten hellästi.
