Laku
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Jutellessamme Ametisti alkoi kysellä mielipiteitäni Päivänsädettä kohtaan, jota en niinkään arvostanut. En tiennyt kuinka läheinen tämä kissa oli yhteisön johtajan kanssa, joten en oikein halunnut antaa suoria vastauksia. Myöskään en ollut koskaan ennen tavannut muita johtajia, joten ei ollut ketään kehen verrata ja tätä myöten en voinut oikein sanoa millainen johtaminen oli hyvää ja millainen huonoa.
En kerennyt oikein muusta kilpikonnakuvioisen kollin kanssa jutella, kun hän jo sitten lähtikin pois Cosmoksen luokse ja jätti minut yksin. Se suretti minua hieman, koska olisin halunnut tutustua tähän kolliin paremmin. Hän vaikutti ehkä hieman äreältä, mutta oli varmasti pohjimmiltaan hyvä kissa – tai näin ainakin minä uskottelin itselleni.
Nousin ylös venytellen ja lähdin sitten kohti Urhoa, joka oli parhaillaan Riemun kanssa juttelemassa. Halusin jotain seuraa ja ainakin tämä tummanruskea kolli oli minulle mukava ja vaikutti siltä, että piti minusta aidosti ja halusi olla ystäväni.
“Hei, Urho! Hei, Riemu!” tervehdin isää ja poikaa nyökäten samalla molemmille kohteliaasti. Urho kääntyi heti katsomaan minua ja hymyili mielissään, kun tulin hänen ja Riemun seuraan. Riemukin vaikutti siltä, että häntä ei haitannut se, että tulin heidän luokseen. Sen sijaan hän nimenomaan heilautti häntäänsä kohti vapaata kohtaa heidän vierellään.
“Hei vain, Laku! Oliko mukava kujapartio? Minä ainakin pidin siitä!” Riemu naukui iloisesti. En oikein koskaan ollut kuullut kenenkään sanovan suoranaisesti nauttivansa kujapartiossa olemisesta, mutta Riemu vaikuttikin siltä, että oli tyytyväinen kaikkeen elämässään ja piti kaikesta, missä hän saattoi olla mukana.
“Kai se oli ihan mukavaa. Ainakin oli hyvä ilma”, vastasin Riemulle ja tämä nyökkäsi edelleen hymyillen.
“En malta odottaa, että pääsen mukaan metsäpartioon!” Riemu naukaisi innoissaan ja katsoi suoraan minuun. “Sitten kun sinä et ole enää valvottu, pääsemme yhdessä käymään metsäpartioissa, vai mitä?”
“Tietysti! Siitähän tulisi hieno seikkailu! Lunakin voisi tulla mukaan!” naukaisin antaen pienikokoisen kollin ilon tarttua myös minuun.
“Niin! Sitten pääsemme tutkimaan metsää yhdessä!” Riemu naukui ilahtuneena.
“Mutta muistakaa, että metsän tutkiminen ei ole metsäpartioiden tarkoitus vaan tarkoituksena on merkata rajat ja mahdollisesti saalistaa, ei säntäillä sinne tänne”, Urho muistutti lempeästi.
“Tiedetään, mutta siinä partioidessa ja saalistaessa pystyy tutkimaan”, Riemu naukaisi. Urho nyökkäsi hymyillen lempeästi.
“Niin. Kunhan vain muistatte sitten keskittyä itse partioimiseen niin voitte kyllä myös tutkia samalla”, hän naukui. Nyökkäsin. Huomasin kujapartion saapuvan takaisin ja Luna oli tietysti heidän mukanaan. Nousin ylös ja nyökkäsin Urholle ja Riemulle vielä nopeasti.
“Anteeksi, menen nyt kumppanini seuraan”, totesin nopeasti ja lähdin sitten tassuttamaan Lunan luokse iloisena ja tuuhea häntä pystyssä.
