Laku
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Tassutin hiljaa pimeässä kaksijalanpesässä. Yö oli jo pitkällä, mutta en saanut millään unta. Olin vain koko yön pyörinyt Lunan kanssa jakamassani vuoteessa ja yrittänyt saada edes silmäyksen unta. Mitään ei kuitenkaan halunnut tapahtua. Ajatukseni olivat jo tyhjät, mutta selkeästi niiden piti olla tyhjemmät.
Olin lähes kompastua, kun lattialla oli jokin asia. Säpsähdin kovasti, kun se päästi liikahtaessaan ääntä ja vilkuilin ympärilleni. Kukaan ei ollut herännyt. Minusta tuntui siltä, että olin tekemässä jotain pahaa, mutta en ollut. En ollut edes aikeissa karata.
Väistelin nukkuvia kissoja parhaani mukaan tassutellessani ympäriinsä pesässä. Levottomuus tuntui puristavan minua sisältäpäin kasaan. Tuntui siltä, että pian oksentaisin. Käännyin ympäri ja lähdin hoipertelemaan takaisin kohti minun ja Lunan vuodetta. Kai minun olisi parempi vain jatkaa yrittämistä ja koettaa saada unen päästä kiinni.
Menin Lunan ympärille varovasti yrittäen olla herättämättä kumppaniani. En halunnut, että hän häiriintyisi minun takiani. Laskeuduin siis sulavasti hänen vierelleen, painauduin varovasti häntä vasten ja laskin häntäni hänen päälleen. Hengitin hänen tuoksuaan varovasti ja katselin hiljaa kaksijalanpesää, jossa asustimme. Kaipaus kaksijalkojamme ja vanhaa kotiamme kohtaan kasvoi taas. Tuntui niin inhottavalta olla ilman sellaista vapautta, joka minulla oli silloin ollut.
Suljin silmäni ja yritin edelleen parhaani mukaan nukahtaa. Kaksijalanpesän ulkoiset äänet tuntuivat kaikuvan korvissani. Hirviöiden murina, koiran räksytys, tuulen humina ja muu sellainen. Tuntui siltä, että jokainen ääni, haju ja pienikin näky yritti pidätellä minua hereillä. Murahdin hiljaa, kääriydyin tiukemmin kumppanini ympärille ja painoin kuononi hänen turkkiinsa samalla puristaen silmiäni tiukasti kiinni. Miksei uni vain tullut?
