Laku
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Luna oli juuri lähtenyt tonkimaan ruokaa ja olin jäänyt yksin – taas. Minusta oli alkanut aina tuntua yksinäiseltä, kun kumppanini ei ollut luonani. Tykkäsin toki jutella Urhon kanssa ja kollikin vaikutti pitävän minun seurastani ainakin joten kuten, mutta valitettavasti hänen kumppaninsa ei vaikuttanut pitävän minusta häävisti. Ruusunen tuntui aina haluavan kyniä minulta turkin päältä, jos juttelin hänen kumppaninsa tai pentunsa kanssa. Se oli sääli, koska Urho ja myöskin heidän pentunsa Riemu oli oikein mukavaa seuraa.
Huomasin pian kujakissayhteisön uusimman tulokkaan. En ollut jutellut tälle koskaan aiemmin, enkä ollut tästä syystä saanut tietooni vielä hänen nimeään, mutta nyt minulla olisi tilaisuus tutustua tähän mustaan naaraaseen aivan itse. Hän oli nimittäin yksin pesän laidassa. Yleensä näin hänen mukanaan hänen seuralaisensa. Sen oranssin kissan, joka tuntui liimautuneen mustan naaraan turkkiin joka hetkenä.
Tassutin kohti tätä uudempaa kissaa hymyillen lempeästi. En halunnut säikäyttää häntä olemuksellani tai koollani. Olin nimittäin huomannut, että ne olivat yleensä ensimmäiset asiat, joihin kissat kiinnittivät huomionsa, kun heitä lähestyttiin.
Naaras heti kysyi kuka olin. En ollut yllättynyt. Se oli yleisimmin ensimmäinen asia, jota kysyttiin, kun tavattiin uusi tuttavuus. Se oli minunkin vakio kysymykseni, jos minua lähestyi ensi kertaa joku kissa. Toki yleensä kysyin sen uteliaalla ja ystävällisellä äänellä, kun taas tämä musta kissa vaikutti yrittävän parhaansa mukaan pitää huolta, että en hyökkäisi hänen kimppuunsa.
“Olen Laku”, esittelin itseni itseni lempeästi. Musta naaras ei kuitenkaan näyttänyt yhtään sen vähemmän varautuneelta minua kohtaan.
“Kukas sinä olet?” kysyin. “Ja älä pelkää – jos pelkäät – minäkin olin joskus aivan uusi tulokas kujakissayhteisössä. Tiedän miltä tuntuu, kun yhtäkkiä pakotetaankin liittymään tällaiseen paikkaan. Minä ja Luna olimme aivan yhtä järkyttyneitä, mutta kyllä kai tähän lopulta sitten vain tottuu”, kerroin ja yritin vaikuttaa mahdollisimman ystävälliseltä ja lempeältä.
//Mirri?
