Laku
//Kirjoittaja: Käärmis
//Kotikisu | Tuntematon alue
Säpsähdin hereille, kun tunsin kosketuksen kyljessäni. Nostin pääni ylös ja raotin silmiäni. Se oli vain tuttu kaksijalanpentu. Aloitin rauhaisan kehräyksen, kun se silitteli minua vimmatusti. Sen liikkeet olivat nopeita ja aika raskaita, joka sai sen vähemmän mukavaksi, mutta kelpasi sekin. Se hetken ajan vain silitteli siinä minua ihan rauhassa, mutta pian se kietoi karvattomat käpälänsä ympärilleni ja nosti minut ilmaan. Tämä laski minut päälleen ja alkoi silitellä minua lisää. En pannut pahakseni olla tämän lämpimän kehon päällä rauhassa. Pidin silmiäni kiinni ja uneksin vaikka mistä. Uneksin paljon leluista, leikkimisestä, ruuasta, etenkin ruuasta. Pian kuitenkin jo tylsistyin ja venytellen nousin pois tämän päältä. Nuori kaksijalka nousi ylös ja pyyhki hieman itseään pinkeillä karvattomilla etutassuillaan. Haukottelin ja loikkasin maahan. Maa oli inhottavan kylmä polkuanturoitani vasten, mutta paljoa minä sille mahdoin. Tassutin ripeästi ruokapaikalle ja menin ruoka-astiani luo. Huomasin, että siellä ei ollut mitään ja ryhdyin naukumaan sen merkiksi, että ruoka kelpaisi nyt. Kaksijalanpentu mörisi kovaan ääneen jotain isommalle kaksijalalle, joka mörisi jotain vastaukseksi. Pian kaksijalanpentu tuli luokseni ja kaiveli paikkoja. Hetken päästä se tuli luokseni pienen pussin kanssa, josta se laittoi ruokaa ruoka-astialleni. Naukaisin kiitokset ja asetuin syömään. Siinä syödessäni kuuntelin vähän muita kaksijalanpesän ääniä. Oli jotenkin kumman hiljaista. Yleensä kaksijalanpesässä oli enemmän melskettä, kun kaksijalanpennut leikkivät muiden kaksijalanpentujen kanssa. Monesti niillä saattoi olla mukanaan joitain minulle aivaan ennestään tuntemattomian kaksijalanpentuja, jotka innostuivat monesti heti minut nähdessään. Kehräsin ajatellessa niitä silityksiä, joita sain innokkailta pieniltä kaksijaloilta. Siinä samalla nuori kaksijalka tuli luokseni ja kyyristyi viereeni silittämään minua. Ryhdyin kehräämään entistä kovempaa ja ahmin ruokaani lujempaa, jotta pääsisin pian jo leikkimään. Kohta astia olikin jo tyhjä ja nuoleskelin vielä hieman huuliani. Nousin pystyyn ja ravasin liukkaalla maalla kohti paikkaa, jossa lelujani pidettiin. Loikkasin pienelle tasanteelle joka oli aika korkealla. Tasanteen päällä oli jonkin verran lelujani ja otin sieltä lempileluni. Lelu oli pitkähäntäinen hiiri, joka tuoksui lumoavalle. Loikkasin alas ja laskin hiirilelun kaksijalanpoikasen eteen ja tämä nosti sen maasta käpäläänsä. Se piteli sitä hetken, pyöritteli sitä hännästä ja viskasi sen. Lähdin juoksuun hiiren perään ja kehräsin samalla iloisena. Hiiri tömähti maahan ja nostin sen nopeasti suuhuni ja vein sen takaisin kaksijalanpennulle. Nuori kaksijalka viskasi hiiren uudelleen ja tällä kertaa onnistuin nappaamaan sen ilmasta. Ylpeänä suorituksestani vein hiiren taas kaksijalalle. Tämä silitti päätäni ja heitti hiiren uudelleen. Hain hiiren taas, mutta matkalla takaisin kuulin ääntä suuaukolta. Joku tuli sisään, uusi kissa mukanaan. Pupillini suurenivat ja hiiri suussani lähdin ravaamaan tulokkaita kohti. Kaksijalka vapautti kissan. Hän oli kaunis valkoinen naaras pitkällä turkilla. Loikkasin heti ensiksi kissan päälle leikkimään tämän kanssa, mutta kaksijalka huudahti ja nosti minut heti pois.
”Hei! Minä haluan leikkiä!” huusin äkäisenä, mutta kaksijalka ei tehnyt elettäkään. Toinen kaksijalka meni toisen kissan luokse häseltämään ja katselin tympeänä kaksijalan otteessa uutta tulokasta. Eikö hänen kanssaan saanut edes leikkiä?
//Luna
