Laku
//Kirjoittaja: Käärmis
//Kotikisu | Tuntematon alue
Hihitin hiljaa käpertyneenä ja odotin, että Sipuli löytäisi minut. Huomasin valkean naaraan tassut, kun tämä kulki ohitseni ja pidättelin parhaani mukaan naurua. Kuitenkin päästin vahingossa pienen tirskahduksen ja kohta naaraan pää pilkahti esiin. Hän kehräsi viikset väpättäen katsellessaan minua.
“Löysimpäs”, hän kehräsi. Lähdin mönkimään kuopassa yrittäen päästä pois, mutta se tuntui mahdottomalta. Kuoppa jossa olin oli niin pieni, että siellä oli hyvin hankalaa liikkua. Yritin kiemurrella ja repiä itseäni ylöspäin, mutta se tuntui kamalan vaikealta.
“Auta! Olen jumissa!” henkäisin kauhuissani ja ryhdyin rimpuilemaan paniikissa.
“Rauhoitu tai emme saa sinua sieltä pois!” sanoi yhtäkkiä paikalle hiippaillut Luna. Hän tuijotti minuun kuparin katseellaan rauhoittavasti. Hengitin syvään ja tuijotin kahta valkeaa naarasta hetken hiljaa.
“Auttaisitteko minut ulos?” pyysin nolostuneena ja pian Luna ojentautui tarttumaan minua niskanahasta. Hän kiskoi minua parhaansa mukaan ja Sipulikin tarttui kynsillään minuun yrittäen vetää minua ulos. Työnsin itseäni kauemmas reiästä ja pian tupsahdin taas maan pinnalle.
Heti pystyyn päästyäni yritin saada kaiken mahdollisen tomun pois turkistani.
“Kiitos”, sanoin tukahtuneella äänellä. “Minä voinkin laskea seuraavaksi.”
Palasimme kylki kyljessä Lunan kanssa kotiin. Onnistuimme toinen toistamme auttaen päästä taas aidan ylitse ja sitten suuntasimme sisälle. Aurinko olikin jo laskemassa ja sen viimeiset säteet valaisivat polkuamme.
“Päästäkää sisään!” huusin kaksijalanpesän edessä. Pian seinä aukesi ja kaksijalka tuijotti meitä kuin puulla päähän lyötynä. Tunkeuduimme nopeasti sisälle ja menimme heti Lunan kanssa unille. Kehräsin hiljaa tämän turkin sekoittuessa omani kanssa ja nukahdin.
