Loistotassu
//Kirjoittaja: Saaga
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
“No Eloklaanissa elin emoni Daisyn ja isäni Mesitähden kanssa mutta he erosivat ja sitten Daisy lähti takaisin tänne kotikisuksi ja minä lähdin hänen mukaansa. Eloklaani on Kuolonklaanin toisella puolen. Siellä me opettelimme uimaan ja muuta”, Loistotassu kertoi varsin innokkaalle Salamanterille, jonka emo oli Kuolonklaanissa ja isä tuossa hänen vieressään. Kolli oli tuskin oppilasikäinen ja hiukan typerä. Loistotassu oli pelastanut Salamanterin kiitävältä kaksijalan vekottimelta joita kulki usein hänen puutarhansa ohi. Ne olivat joskus sinisiä joskus kirkkaapunaisia niinkuin tämä oli ollut.
“Oliko se kivaa? Asua Eloklaanissa? Siellä oli varmasti paljon kissoja!” Salamanteri kysyi. Tuo kolli vaikutti jo hiukan uupuneelta ja hänen isänsä silitteli häntä hännällään. He olivat hetki sitten ärisseet keskenään nyt he jo olivat sovussa.
“Se ei ollut minua varten”, Loistotassu totesi. Eloklaani oli ollut täynnä kissoja ja hiljaiselo kotikisuna sopi kollille paremmin. Daisy sitäpaitsi oli lähellä ja Puh hänen uusi ystävänsä. Tämä vaelteleva kaksikko vaikutti siltä, että he tarvitsivat suojaa ja ruokaa.
“Ai. Olemme vaeltaneet ihan aamusta asti! Minä olen hyvä kiipeilijä! Tykkään kiivetä korkeille oksille niinkuin tuo!” Salamanteri höpötteli ja osoitti yhtä puuta, jonka alaoksat olivat Loistotassulle aika alhaalla mutta pienelle melkein oppilaan kokoiselle pennulle ne olivat korkealla.
“Vau. Minäkin pidän kiipeilystä”, Loistotassu totesi keräillen vielä rohkeutta naukua jotain majapaikan ja ruuan tarjoamisesta. Hän ei tosiaan haluaisi kaksikkoa omaan kaksijalan pesäänsä toistaiseksi, koska ei tuntenut heitä vielä tarpeeksi hyvin ja hänen sosiaallinen energia alkoi ehtyä hitaasti mutta varmasti.
“Oletko hyväkin siinä? Opettettiinko sinulle sitä Eloklaanissa?” Salamanteri kysyi.
“No olen ihan kohtalaisen hyvä. Kyllä minulle opetettiin sitä klaanissa”, Loistotassu kertoi ja päätti olla kertoilematta mestareista joista kollilla olisi varmasti lisää kysymyksiä vaikka kuinka.
“Meidän pitäisi mennä etsimään yösijaa”, Jupiter naukui.
“Kiitos Loistotassu, että pelastit poikani ja kiitos, kun jaksoit vastata hänen kysymyksiinsä”, vierestä juttelua seurannut Jupiter sanoi hymyillen jo hieman suopeammin.
“Täältä vähän Kuolonklaanin rajaa kohti on palanut kaksijalan pesä, jos haluatte yöpyä siellä. Siellä ei ole pitkään aikaan liikkunut ketään ja se paikka kuhisee hiiriä”, Loistotassu uskaltautui naukumaan vaikka hiljaisesti naukuikin.
“Voin johdattaa teidät sinnepäin ja ohi tuon virran tuolla”, Loistotassu sanoi, koska oli pannut metkille kaksikon märät jalat ja Salamanterin märän vatsaturkin aiemmin.
//Jupi?
