Lyra
//Kirjoittaja: Aura
//Hahmon sijainti:
//Eloklaanin reviiri
Lyra suki pitkäkarvaista häntäänsä pitkin ja hieman kömpelöin, pentumaisin, mutta vaativin ja itsevarmoin vedoin. Leopardi ja hänen isänsä, Kharon usein sukivat hänen turkkinsa, mutta Lyra ei pitänyt siitä. Hän halusi tehdä ja hoitaa asiat itse! Kukaan ei sanoisi hänelle mitä pitäisi tehdä tai miten pitäisi tehdä asiat. Yleensä jos naaraalle sanottiin, että tee asiat näin, Lyra teki sen juuri päinvastaisella tavalla. Naaraskissa inhosi sitä kun häntä käskytettiin. Hänhän ei tottelisi ketään! Cosmos oli juuri poistunut pesästä riehumaan aukiolle, mutta täydellä vatsalla varustettu naaraspentu ei ollut jaksanut lähteä veljensä mukaan. Siitä tulisi vain huono olo ja saattaisi päästä pieni oksu; sitä Lyra ei halunnut. Siinä voisi sotkeentua turkki. Lyra oli oppinut pysyttelemään hieman kauempana emostaan. Se tuntui pienestä kissanpennusta inhottavalta, kun naaras ei ollut kovin kummoinen emo. Lyra nosti katseensa hännästään ja tapitti Päivänsädettä, joka oli kuitenkin käpertynyt pieneksi keräksi pentutarhan nurkille. Lyra arveli, että naaras lähtisi pian taas omille retkilleen. Vaikka pentu kaipasikin emonsa lämpöä ja turvaa, halusi naaras myös ihailla toista. Hänestä kasvaisi myös yhtä ahkera, mitä Päivänsäde oli! Lyra ei ainakaan hankkisi ikinä pentuja ja homehtuisi yhdessä pesässä huolehtimassa niistä. Hänestä kasvaisi maailman paras taistelija ja jonain päivänä hän perisi yhteisön emoltaan. Lyra ihaili myös Keijukaista, joka oli vahva ja itsenäinen naaras, kuten Lyrastakin kasvaisi!
// Lyralle saa heittää seuraa! 🙂
